Joulun alla

18.12.2017 10.25

joulu

Paimenet saavat ensimmäisinä kuulla koko ihmiskunnalle tarkoitetun sanoman:  ”Teille on syntynyt Vapahtaja, hän Kristus Herra.” Ihmetyksestä ja pelostakin huolimatta paimenet lähtevät etsimään Jeesuslasta. Samalle etsijän ja löytäjän matkalle meitäkin jouluaikana kutsutaan.

Johtaako joulun matka kodin rauhaan ja oman sisimmän tutkimiseen. Jeesus on lähellä, löydettävissä yksinkertaisesti. Tutuissa evankeliumin sanoissa, joulu-laulun mietteissä. Joulun sanoma on sydämen yksinkertaisuutta ja ihmettelyä. Jumalan lahjan vastaanottamista. Raamatun kertomuksessa näyttää olleen niin, että Jerusalemin oppineet jäivät viisaudestaan huolimatta ulkopuolisiksi, samoin valta-asemastaan kiinnipitävä kuningas. Jumalan pelastus avautui yksin-kertaiselle uskolle, nöyryydelle ja Jumalan sanan kuulemiselle.

Evankeliumi kertoo ihmeestä, Jeesus syntyy neitseestä. Messiaan odotettiin olevan Jumalan kutsuma ja tehtäväänsä asettama ihminen, mutta tässä on kyse vielä enemmästä. Lapsi syntyykin ihmeellisellä tavalla. Vanhassa testamentissa on yksi esikuva Jeesuksen ihmeelliselle syntymiselle.

Aabrahamille ja Saaralle syntyi Iisak luonnonlakien vastaisesti. Kertomus on monella tavalla kristillisen uskon kannalta mielenkiintoinen. Abrahamilla oli Jumalan lupaus perillisestä, josta polveutuisi suuri kansa ja siunaus. Aabraham ja Saara olivat jo iäkkäitä eikä perillistä ollut kuulunut. Kerran Aabrahamin teltalle tulee kolme miestä. Käykin ilmi, että he ovat enkeleitä. He ilmoittavat, että vuoden kuluttua Saaralla on poika; Jumalan lupaus täyttyisi. Enkelimiehet poistuvat ja käykin ilmi, että itse Jahve-Jumala oli käynyt Aabrahamin luona. (Tämä on eräs klassinen kolminaisuusopin esikuva ja ikonitaiteen aihe.) Jumalan ihmeenä syntyy Iisak-poika, lupausten täyttymys.

Kertomus Aabrahamista ja Iisakista jatkuu ja osoittautuu toisellakin tavalla Jeesuksen esikuvaksi. Aabraham saa Jumalalta oudon käskyn. ”Uhraa poikasi Iisak.” Siis tapa ja uhraa syntien sovitusuhrina. Kamala käsky, mutta Aabraham lähtee ristiriitaisin tunnoin sitä toteuttamaan. Viime hetkellä Jumala kuitenkin sanoo Aabrahamille kiellon: ”Älä koske poikaasi.” Jumala armahti Iisakia ja Aabrahamia. Mutta omaa poikaansa Jeesusta Jumala ei vapauttanut uhrikuolemasta.

Jumalan antoi ainoan poikansa Jeesuksen kuolemaan ristin sovitusuhrina meidän puolestamme. Tätäkin tarkoittaa tutussa pienoisevankeliumissa sana ”antoi”. Joh. 3:16 ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotuksen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Jouluna Jumala antoi Poikansa maailmaan ja edelleen koko Jeesuksen elämä oli Jumalan hyvyyden antamista ihmisille ja vielä Golgatan ristikin oli Jumalan rakkautta meitä kohtaan.

Aabrahamin elämän matka oli kummallista etsimistä, hapuilua ja koettelemuksia, mutta myös Jumalan johdatusta ja siunausta. Aabraham eli lupauksen odotuksen  ja uskon varassa. Joulu kertoo Jumalan pelastuslupausten varsinaisesta täyttymyksestä. Kedon paimenet saivat nähdä sen mistä Aabraham ja profeetat olivat vasta etäältä aavistelleet. Jumala itse tulee ihmisten maailmaan, pelastus toteutuu.

Evankelista Johannes lausuu paimenten kokemuksen ja samalla kaikkien kristittyjen uskon Joh. 1:14: ” Me katselimme Hänen kirkkauttaan, sen kaltaista kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta.”

Kaiken elämämme keskelle ulottuu Jumalan armo ja Jeesuksen sovitustyön voima. Maailmalle on siis toivoa olemassa.

”Kunnia Jumalalle korkeudessa ja                                           maan päällä rauha ihmisille,                                                            joita Hän rakastaa.”

Hyvää joulun juhlaa sinulle ja läheisillesi.       

 Juha Valkama

« Uutislistaukseen