Suomen sisällissodassa kuolleitten muistamisesta Valkeakoskella

Sisällissodassa v. 1918 sai surmansa suuri joukko Valkeakosken ja Sääksmäen asukkaita. Paikkakunnalla ei ole yleisessä tiedossa ollut, että hautausmaan muistomerkin luo on haudattu sisällissodan vainajia. Siksi kehittyi ajatus asettaa paikalle muistolaatta, jossa asia mainitaan. Sisällissodan 100-vuotismuistoa ja sodan uhreja halutaan tällä tavalla muistaa ja kunnioittaa.  Muistokiven laatassa mainitaan paikalle 1946 siirretyn sisällissodan vainajia. Laatassa on myös muistutuksena sisällissodan kokonaisuhrien arvioitu määrä, 450 paikkakuntalaista.

Vaikka paikkakunnalla ei varsinaisia sodan taisteluita ollutkaan, suuri määrä paikkakuntalaisia osallistui sotatoimiin. Sodan taisteluissa, jälkiselvittelyissä ja vankileireillä menehtyneitä oli arviolta 450 henkeä. Valkeakoskella sisällissodan taisteluissa ja heti sodan päätyttyä huhti- ja toukokuussa 1918 kuolleita ja teloitettuja haudattiin kaupunkialueella kolmeen paikaan, puretun Tietolan koulun alueelle Niementien varteen työväenyhdistyksen silloisen Paviljongin mäelle ja Palmurinteen vanhainkodin lähelle joukkohautoihin. Siihen aikaan ainoa virallinen hautausmaa oli Sääksmäellä. Sinne haudattiin valkoisia vainajia ja myös joitakin punaisten puolella kuolleita. Molempien hautoja ja muistomerkkejä on Sääksmäen hautausmaalla yhä olemassa.

Vuonna 1946 Valkeakosken hautausmaalle pystytettiin punaisten muistomerkki. Samassa yhteydessä siirrettiin vuoden 1918 joukkohaudoista vainajat uuden muistomerkin edustalle. Muistomerkki on siis myös hautapaikka. Valitettavasti ei ole tiedossa kuinka monta vainajaa uuteen paikkaan siirrettiin, eikä myöskään heidän nimiään. Joukkohautoihin ja Paviljonginmäkeen haudatuista kyllä monien nimet ovat olleet tiedossa. Siten joidenkin henkilöiden hautapaikan voidaan sanoa olevan muistomerkin luona. Joku tutkija voisi näitä nimiä ehkä selvitellä. Dokumentoitua tietoa ei taida olla ja muistitietokin on jo pääosin hävinnyt.

Sisällissodassa sai surmansa koko maassa n. 37000 henkeä. Silloin Valkeakoskea ei ollut oma kuntana tai seurakuntana olemassa; kaikki olivat sääksmäkeläisiä. On todettu, että jos Valkeakoski olisi ollut oma kuntansa, olisi valkeakoskelaisia kuollut suhteellisesti eniten koko maassa.

Internetistä on löydettävissä ”Suomen sotasurmat”-tiedosto. Siihen on pyritty kokoamaan mahdollisimman kattavat tiedot eri sodissa kuolleista. Sotasurmatiedoston mukaan sääksmäkeläisiä kuoli sisällissodassa 461. Tiedostossa on kuitenkin yksi, joka ei oikeasti kuollut, vaikka niin oli luultu. Samoin tilastossa on yksi vajavaisin henkilötiedoin merkitty henkilö, joka oikeasti löytyy tiedostosta tamperelaisena kuolleena. Osa sotasurmatiedoston lähdetiedoista on puutteellisia. Sääksmäen seurakunnan v. 1918 rippikirjasta, aikansa virallisesta väestörekisteristä, löytyy lisäksi viisi sodan uhria, joita ei ole sotasurmatilastossa.  Nämä viisi on selvästi merkitty sodan uhreiksi. Lisäksi on muutamia sopivan ikäisiä sotakuukausina kuolleita, joiden kohdalla lukee vain ”Kuoli” ja päiväys. Kuolivatko luonnollisesti vai sodassa tai vankileirillä? Kirkonkirjoissa on n. 400 Sääksmäellä virallisesti kirjoilla ollutta sisällissodassa kuollutta. Ns. kuolleiden kirjassa lisäksi on 10 -15 sääksmäkeläiseksi nimettyä.

Kuitenkin Sotasurmatiedostossa on sääksmäkeläiseksi nimetty yli 50 muutakin. Näistä osa lienee nuoria aikuisia, jotka ovat, ehkä vielä alaikäisinä, olleet virallisesti kirjoilla vanhassa kotipitäjässään, vaikka ovat asuneet ja olleet työssä täällä. Toisaalta osa voi olla muun paikkakuntalaisia, jotka ovat olleet Valkeakosken punakaartissa mukana. Jossakin vaiheessa vankileiritiedoissa tai kuolintiedoissa nämäkin on määritelty sääksmäkeläisiksi. Yhteenvetona voi todeta, että näyttää mahdottomalta määritellä täsmälleen, kuinka monta sääksmäkeläistä/valkeakoskelaista lopulta sai surmansan sisällissodassa. Muistolaattaan on merkitty arviona 450. Jollekin tutkijalle olisi suuri työ selvittää sotasurmatiedostossa olevien henkilöiden täsmällisempiä tietoja.

Sääksmäen/Valkeakosken 450 sisällissodan uhrista n. 108 kuoli taistelutilanteissa (n. 20 valkoista, loput punaisia), n. 130 teloitettiin tai murhattiin (n. 30 valkoisia, loput punaisia, jotka teloitettu taistelutilanteen jälkeen ja vangiksi jääneinä huhti- ja toukokuussa 1918) ja n. 180 on kuollut vankileirillä nälkään ja sairausepidemioihin. Kesän 1918 vankileirit olivat kaaos. Vangeiksi jäi 80000 henkeä, eikä heistä kyetty huolehtimaan kunnolla; ei kai haluttukaan. Syksyllä 1918 vankileirikurjuuteen ja lähestyvään talveen havahduttiin ja vankeja alettiin vapauttaa suuria määriä. Espanjantauti, lavantauti, toisintokuume ja myös isorokko olivat yhdessä nälän kanssa vankileirien kuolinsyitä. Vuoden 1919 puolella kuoli vielä kaksi sääksmäkeläistä vankileirillä. Sairauden heikentämiä kuoli myös vankeudesta vapauduttuaan.

Paikakuntalaisista sisällissodan uhreista naisia oli 44, pääosin nuoria tehtaantyttöjä. Nuorin sodan uhreista oli 14-vuotias poika. Vuonna 1900 syntyneitä kuoli 20, vuonna 1901 syntyneitä 12, vuonna 1902 syntyneitä 8 ja vuonna 1903 syntyneitä 4. Sodan seurauksena jäi myös paljon leskiä ja orpolapsia.

Suomalainen yhteiskunta palautui joiltakin osin sodasta yllättävän nopeasti. 1919 eduskuntaan valittiin jo suuri määrä sosialidemokraattien edustajia. Kansaa pyrittiin yhdistämään. Monenlaiset sielunhaavat silti jäivät jäljelle. Ehkäpä nyt sadan vuoden kuluttua voimme tarkastella historian tapahtumia sellaisina kuin ne olivat, tarvitsematta puolustella tai syytellä ketään. Samalla on syytä tunnustaa inhimillinen raadollisuus. Samanlaisia sotia käydään maailmassa monella puolella yhä tänäänkin.

Juha Valkama

kappalainen, Sääksmäen seurakunta