Saarna Sääksmäen kirkossa kansanlaulumessussa 11.8.2019

Evankeliumi Matt. 7: 15-23

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.
    Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.
    Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja.’
    Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!’

Kuulin amerikkalaisesta toimittajapariskunnasta, joka teki kokeen. Toinen kuunteli vuorokauden CNN:n ja toinen Fox -newsin uutisia. Sitten he kävivät keskustelua siitä, miten asiat USA:ssa ja maailmalla ovat. Oli kuulemma kovasti eroa siinä, mitä asioita uutisoitiin, siis pidettiin tärkeinä, ja siinä, miten uutisoituja asioita kuvattiin.

Olen kuullut sanotuksi, että olemme siirtyneet totuuden jälkeiseen aikaan. Itse en usko näin. Filosofisesti länsimainen ajattelu- ja kulttuuri rakentuu sellaiselle logiikalle, jossa asiat eivät samaan aikaan voi olla ja olla olematta. Eiffel -torni sijaitsee Pariisissa, vaikka joku väittäisi sen olevat Piippolassa.

Halki maailman sivun on totalitaarisissa järjestelmissä harjoitettu propagandaa siitä, mikä on oikea totuus. Venäjän, Kiinan tai Pohjoiskorean valtioiden viestintäkanavat kertovat, kuinka asiat ovat. Siihen liittyy myös verkkosensuuri, jolla yritetään estää vapaata tiedon kulkua. Netti onkin muuttanut maailmaamme peruuttamattomasti. Kuka tahansa voi julkaista mitä tahansa ja missä tahansa. Tämä asettaa meille netin käyttäjille vaatimuksia arvioida sitä, mikä on totta ja mikä ei. Verkko tarjoaa mahdollisuuden minkä tahansa asian esittämiselle totuutena. Mutta meidän on kysyttävä, onko se sitä.

Tänään puhumme totuudesta ja harhasta. Jeesus puhui vertauksin taivasten valtakunnasta. Hän sanoin mm näin:

”Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät.” (Matt. 7)

Tämä puu-hedelmät -vertaus oli varsin tärkeä oppi-isällemme, Lutherille. Keskiaikaisen katolisen kirkon opetus vaati ihmisiä tekemään hyviä tekoja, jotta olisivat täyttäneet oman osansa hyvästä elämästä. Jumalan armo hyvitti loput, kunhan hyviä tekoja oli tehty riittävästi. Tätä tietä Luther itsekin kulki kymmenen vuotta luostarissa tehden hengellisiä harjoituksia jopa kiduttamalla itseään yli sen, mitä vaadittiin. Silti hänellä oli sellainen olo, ettei Jumala voi häntä hyväksyä yhteyteensä hyvitystekojen perusteella.

Lutherin reformatorinen löytö liittyi tähän hyvitystekojen oppiin. Hän löysi apostoli Paavalilta ajatuksen: ”uskosta vanhurskas saa elää” (Room. 1:17). Luther ymmärsi tämän 1500 vuotta vanhan totuuden niin, ettei ihmisen pidäkään etsiä omasta elämästään ja toiminnastaan Jumalalle kelpaavaa hyvyyttä. Hyviä tekoja pitää kyllä tehdä siksi, että lähimmäiset niitä tarvitsevat ja että maailma olisi rakkaudellisempi paikka kuin ilman niitä. Mutta Jumalan hyväksynnän saamme luottamalla Jeesuksen Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen tuomaan sovitukseen. Katsoessaan ihmistä, joka luottaa Kristukseen, Jumala katsoo häntä Kristuksen läpi ja näkee hänet sovitettuna, Jumalalle kelpaavana ihmisenä.

Lutherin mukaan puu - hedelmät -vertaus tarkoitti sitä, että armahdettu syntinen ihminen tekee Kristuksen rakkauden ja hyvyyden tähden hyviä tekoja automaattisesti. Aivan kuin omenapuu ei voi tehdä päärynöitä eikä päärynäpuu omenia, ei syntielämää rakastava voi tehdä hyviä tekoja, kun taas armahdettu tekee niitä huomaamattaan. Tästä seuraa, että hedelmistä tunnetaan rakkaudellinen, Kristuksen armahduksen läpitunkema elämä.

Laulamme tänään ehtoollisen aikana virren 484 ”Totuuden henki, johda sinä meitä, etsiessämme valkeuden teitä.” Virsi ei ole viesti totuuden jälkeisestä ajasta. Totuutta tarvitaan tänäänkin. Kristitylle totuuden etsintä on kääntymistä Jumalan puoleen ja sen tutkimista, elänkö elämääni oikealla tavalla. Ajattelen niin, että suurin harha, mihin ihminen voi joutua, on omahyväinen itseriittoisuus. Valitettavasti historia tuntee paljon myös uskonnollisia johtajia, jotka omassa uskossaan ja varmuudessaan ovat menneet harhaan. Mitä näyttävämpää ja raflaavampaa, sitä varmempaa heidän mielestään, että se on Jumalasta. Kun sitten TV-saarnaaja tai julkkis joutuu myöntämään eläneensä harhassa tai moraalisessa rappiossa, maailman ihmiset ilkkuvat uskovien esikuvalle. Olen siitä syystä mielelläni matalan profiilin saarnaaja enkä usko olevani erehtymätön enkä osaavani elää moitteetta. Luulen, että nöyrtyminen totuuden elinikäiseksi etsijäksi estää väärän varmuuden ja toisten tuomitsemisen. 

Meidät on kutsuttu elämään Luojamme yhteydessä koko elämän ajan kasteesta hautaan saakka ja senkin jälkeen taivaan kodissa. Kristus hankki meille syntien anteeksiantamuksen lahjan ja lahjoittaa armonsa jokaiselle, joka tuntee armoa tarvitsevansa. Hän lahjoitti myös totuuden hengen, Pyhän Hengen ohjaamaan elämäämme ja ajatuksiamme tahtonsa mukaisesti.  Tänäänkin saamme ehtoollisella vakuutuksen siitä, että Jumala on kutsunut meidät oman perheensä, taivasten valtakunnan jäseniksi. Polvistuessamme olemme kaikki yhdenvertaisia armoa tarvitsevia syntisiä, mutta Jumalan armahtamia ihmisiä.

Markku Antola,

kirkkoherra