Uutislistaukseen

Kirkkoherra Markku Antolan saarna itsenäisyyspäivänä 6.12.2015

Suomenlippu (23 of 90)_THUMB.jpg

Ensimmäinen lukukappale: Saarn. 9: 13-18

Minä havaitsin, että viisaudelle, suurellekin, saattoi käydä näin auringon alla:
Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. Niinpä minä sanon:
    Viisaus on parempi kuin voima,
    mutta köyhän viisautta vähätellään
    eikä hänen sanojaan kuunnella.
    On parempi kuunnella viisaan hiljaisia sanoja
    kuin houkkien johtajan huutoa.
    Viisaus on sota-aseita parempi.

Toinen lukukappale

Jaak. 3: 13-18

Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.

Saarnateksti: 2. Moos. 23: 1-9

”Älä levitä perättömiä huhuja äläkä suostu auttamaan väärintekijää todistamalla vilpillisesti hänen hyväkseen. Älä eksy joukon mukana tekemään pahaa äläkä riita-asiassa todistaessasi vääristä totuutta enemmistön mielen mukaiseksi. Älä kuitenkaan aiheettomasti suosi köyhää hänen asiassaan.
    Kun tapaat vihamiehesi härän tai aasin kuljeksimassa karkuteillä, vie se hänelle takaisin. Jos näet vihamiehesi aasin makaamassa taakkansa alle kaatuneena, älä kiellä häneltä apuasi, vaan auta häntä saamaan se jaloilleen.
    Älä vääristä köyhän lähimmäisesi oikeuksia hänen riita-asiassaan. Pysy erossa väärästä asiasta. Älä aiheuta syyttömän kuolemaa, sillä sellaista vääryyttä minä en salli. Älä ota lahjusta, sillä lahjus sokaisee tarkkanäköisenkin ja tärvelee niiden asian, jotka ovat oikeassa.
    Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena.”

Olemme valmistelleet tätä itsenäisyyspäivän messua yhdessä Valkeakosken reserviupseerien kanssa, joihin minä itsekin kuulun. Nyt luetut tekstit valikoituivat valmistautuessamme tähän juhlaan. Niissä puhutaan paljon viisaudesta. Saarnaajan kirjan tekstissä kerrotaan, kuinka pieneen kaupunkiin hyökkäsi mahtava kuningas. Kaupungissa asui köyhä viisas mies, joka olisi voinut pelastaa kaupungin, mutta kukaan ei tullut häntä ajatelleeksi. Jaakobin kirjeessä taas erotellaan erilaisia viisauksia:maallista ja ylhäältä tulevaa. Siellä sanotaan, että jos sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, on turha kerskua kuvitellulla viisaudella. Puhuimme, kuinka kaupungissamme helposti riidellään tai ollaan vahingoniloisia. Jos joku menestyy, voidaan vain odottaa, milloin onni kääntyy.

Valkeakoski on pieni kaupunki. Täällä asuu varmasti paljon köyhiä viisaita ihmisiä ja ehkä varakkaampiakin. Jaakobinkirjeen mukaan ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta, pyhää ja rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Ihannekuva asetetaan kovin korkealle. Kysymys kuuluu, mitä voisimme tehdä, jotta tällainen viisaus saisi runsaammin keskuudessamme sijaa.

Toisen Mooseksen kirjan teksti taas kehottaa toimimaan kaikessa pohjaan asti rehellisesti. Jopa vihamiehen karannut härkä tai aasi on palautettava omistajalleen. Teksti kieltää myös sortamasta muukalaisia; olivathan Israelilaiset itse olleet muukalaisina Egyptissä ties kuinka kauan.

Rakkaat seurakuntalaiset. Tänään juhlimme itsenäistä isänmaata, jonka olemme saaneet perinnöksi menneiltä sukupolvilta. Sen vapautta on jouduttu puolustamaan kovalla hinnalla ja uudet haasteet ovat edessämme.

Yksi näistä on turvapaikan hakijoiden asema ja kohtalo. Elämme aikaa, jolloin Euroopan halki vaeltaa ennenäkemättömän suuri joukko sodan jaloista paenneita. Kristittyinä he ovat lähimmäisiämme ja muukalaisina kaiken inhimillisen apumme ja tukemme armoilla. Vuoden vaihteessa avataan ensimmäinen vastaanottokeskus Valkeakoskella. Se on tarkoitettu alaikäisille, ilman vanhempiaan kotimaastaan paenneille. Pirkanmaan Sininauhaliitto järjestää heidän asumisensa ja elämänsä, mutta he tulevat tarvitsemaan tukeamme ja apuamme monessa asiassa. Luulen, että seurakunnissamme moni toiminta tulee muokkautumaan turvapaikanhakijoiden tilanteen kehittymisen myötä johonkin, jota emme vielä tunne. Ohje on kuitenkin selvä: Ällä sorra muukalaista.

Toinen haaste, johon haluan puuttua, on tinkimätön oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Juutalaiskristillinen elämänfilosofia rakentuu sen varaan, että olemme luotuina samanarvoisia ja velvolliset ottamaan huomioon toinen toisemme. Etiikan pohjalla on käsitys totuudesta ja rakkaudesta ihmissuhteita ohjaavana asiana. Kahdeksas käsky kieltää puhumasta pahaa lähimmäisestä ja ensimmäinen käsky kieltää vannomasta väärin; siis valehtelemasta. Kulttuurimme kristillistä juurta ja se on rakentunut rehellisyyden perustalle. Suomi tunnetaan maana, jossa korruptiota esiintyy erittäin vähän. Lahjomia ei siis oteta. Ja jos otetaan ja se tulee ilmi, se nähdään tuomittavana asiana. Viime viikon ministerin valehtelusta johtuva jupakka on oiva osoitus poliittisen kulttuurimme sitoutuneisuudesta edelleen kristillisiin perusarvoihin.

Meidän tehtävämme tämän päivän itsenäisen Suomen perinteen kantajina on huolehtia siitä, että voimme antaa perinnöksi tuleville sukupolville elinvoimaisen kulttuurin. Tähän kuuluu se, että lapsille opetetaan mikä on oikein ja mikä on väärin. Lähimmäisen vahingoittaminen aineelliselle, henkisellä tai hengellisellä tavalla ei ole hyväksyttävää eikä sitä tule sallia missään muodossa.

Internetin maailma ja mahdollisuus kirjoittaa ajatuksiaan niemettömänä suurelle yleisölle on avannut sellaisen Pandoran lippaan, joka tekee mahdolliseksi silmittömän vihapuheen, parjaamisen ja mustamaalaamisen. Kun meillä on sananvapaus, mielestäni tulisi enemmän puhua siitä, että on myös vastuu lausutuista sanoista. Ellei näin ole, toteutuvat Jaakobin kirjeen sanat: ”Siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa.” Sellaista täytyy ihan oikeasti uskaltaa vastusta.

Joskus meitä pappeja moititaan siitä, ettemme sano syntiä synniksi. Voi pitää paikkansa. Maamme itsenäisyyden ja kansamme elinvoimaisuuden säilymisen näkökulmasta lähimmäisen sallittu vihaaminen ja mollaaminen on tuhon tie. Lähimmäisen rakastaminen ja sen osoittaminen sanoin ja teoin, on sen sijaan ylhäältä tulevaa viisautta.

Sitä rakkautta kun meistä itsestämme ei löydy, saamme turvautua Häneen, joka rakasti meitä ristille ja kuolemaan asti. Kristus Vapahtajamme on kärsimyksellään ja kuolemallaan sovittanut meidät Jumalan kanssa. Hän tulee myös jokaisen riitapukarin väliin tuomaan anteeksiannon ja armon kun nöyrrymme tunnustamaan oman syntimme ja heikkoutemme.

 

 

 

2015-12-07 14:42:35.0