Uutislistaukseen

Apostoli Johanneksen päivä (3. joulupäivä)

Evankeliumi

Joh. 21:19-24

Jeesus sanoi Pietarille: ”Seuraa minua.”
    Pietari kääntyi katsomaan taakseen ja näki, että heidän perässään tuli Jeesuksen rakkain opetuslapsi, se, joka aterialla oli nojannut hänen rintaansa vasten ja kysynyt: ”Herra, kuka se on? Kuka sinut kavaltaa?” Hänet nähdessään Pietari kysyi Jeesukselta: ”Entä hän, Herra?” Jeesus vastasi: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen? Seuraa sinä minua.”
    Tästä sai veljien keskuudessa alkunsa käsitys, ettei se opetuslapsi kuole. Jeesus ei kuitenkaan sanonut Pietarille, ettei tämä opetuslapsi kuole. Hän sanoi: ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän tänne aina siihen asti kun tulen?”
    Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava.

Rakkaat ystävät. Olen ollut pappina kolmekymmentä kaksi vuotta. En ole kuitenkaan koskaan ennen saarnannut kolmantena joulupäivänä, apostoli Johanneksen päivänä. Niin harvoin niitä on.

Itselleni on Johanneksen evankeliumi ollut aina kovin rakas kirja. Ihastuin siihen jo kymmenvuotiaana, kun luin Raamattua ensi kerta läpi. Meillä oli tapana, että jokaiselle lapselle lahjoitettiin oma Raamattu kymmenvuotispäivänä. Johanneksen evankeliumia lukiessa huomaa heti, että se on toisesta puusta veistetty verrattuna synoptikkoihin: Markukseen, Matteukseen ja Luukkaan evankeliumiin. Eksegeettisen tutkimuksen tuloksena on päädytty ajoittamaan evankeliumit niin, että Markus on vanhin (60-luvullta), Matteus (70-luvulta) Luukas (80-luvulta) ja Johannes 90–100.

Johanneksen evankeliumi on siis viimeisimmäksi luotu kirja näistä. Se pohjaa itse apostoli Johannekseen, mutta kertomuksia ja tekstejä ovat muokanneet johanneslaisen tradition teologit. Evankeliumia kutsutaan ensimmäiseksi teologiseksi esitykseksi Jeesuksen elämästä ja kuoleman merkityksestä. Siinä näkyvät alkukirkon kehityslinjat selkeinä. Se alkaa sanoin: Alussa oli sana, ja sana oli Jumalan luona ja sana oli Jumala.

Evankeliumin viimeisessä luvussa on tämän päivän evankeliumi. Siinä käsitellään sitä, kuinka pääsi syntymään virheellinen käsitys Jeesuksen lupauksesta, ettei Johannes ehdi kuolla ennen hänen paluutaan. Mutta virheellinen viesti oikaistaan kertomalla, että Jeesus sanoi: ”mitä se sinulle kuuluu, vaikka tahtoisin hänen jäävän aina siihen asti kun tulen? Evankeliumeissa esiintyy lopun ajan odotus jo silloin elävien ihmisten aikana. Näinhän ei ole käynyt ja me olemme viisaampia tietämään, että kristillisen kirkon aika on ollut paljoa pidempi kuin vain yksi sukupolvi. Tästä voi myös päätellä Johanneksen evankeliumin myöhäisen syntymäajankohdan: oli totta, että monet Jeesuksen seuraajista olivat jo kuolleet, eikä Kristus vielä ollut tullut takaisin.

Johanneksen evankeliumi sisältää – paitsi jylhän aloituksen – ja virheitä oikovan lopun, paljon materiaalia, jota ei muissa evankeliumeissa ole. Mm. Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous seuraajiensa puolesta ”että he kaikki yhtä olisivat” on vain siellä. Koko kirja on kirjoitettu ikään kuin läheltä katsoen. Johannes käyttää itsestään nimitystä ”se opetuslapsi, jota Jeesus rakasti”.

Lieneekö opetuslapsilla ollut nokkapokkaa siitä, kuka heistä oli Jeesuksen lähin ystävä? Näin voisi tästä Johanneksen käyttämästä nimityksestä päätellä. Kai Jeesus nyt muitakin oppilaitaan rakasti? Jeesus oli ihminen. Tätä ihmisyyttä todistaa hänen mieltymyksensä Johanneksen seuraan. Ei kai se nyt niin kummallista ole, että joidenkin ihmisten kanssa tulee paremmin toimeen kun toisten? Mutta jos on jonkun läheinen ystävä, se ei merkitse sitä, etteikö voisi olla toisenkin ystävä.

Lasten kehittyessä on tavallista, että kavereita vaihdetaan. Joskus leikkikaverin valitessa toinen leikkeihinsä, siitä syntyy surua; näin myös nuorten ihastuessa tai rakastuessa mahdolliseen kumppaniin. Mustasukkaisuus on inhimillinen tunne, joka on syytä tiedostaa ja ottaa käsittelyyn. Se voi joskus äityä sairaalloisiin mittasuhteisiin. Esim. parisuhteessa kumppani voi vahtia toista niin, että tämä kokee olonsa ahdistavaksi, koska ei voi olla tekemisissä toista sukupuolta olevan kanssa. Parisuhteessa mustasukkaisuus on useimmiten terveellä tavalla kumppaneiden yhteyttä vaaliva voima.

Mutta mennään takaisiin ystävyyssuhteisiin. Jeesuksella oli ystäviä, ja he tulivat toimeen keskenään siitä huolimatta, että joku heistä saattoi olla mieluisampi kuin toinen.

Voisiko tässä olla yksi Johanneksen päivän kultajyvä? Jumala on rakkaus ja toivoo, että osaisimme elää toistemme kanssa rakastavasti, arvostavasti ja oikeudenmukaisesti. Johannes päättää evankeliuminsa: ”Juuri tämä opetuslapsi todistaa kaikesta tästä. Hän on tämän kirjoittanut, ja me tiedämme, että hänen todistuksensa on luotettava.” Meillä on luotettava todistus Jeesuksen elämästä ja sen merkityksestä apostoli Johanneksen työn tuloksena.

Markku Antola, kirkkoherra, teologian tohtori, pappisasessori

Fri Jan 08 10:08:01 EET 2016