Uutislistaukseen

Saarna Metsäkansan kirkossa 15.3., kirkkoherra Markku Antola

Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana:
      - Herra, kuka uskoi meidän sanomamme?
      Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima?
    He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden:
      - Hän on sokaissut heidän silmänsä
      ja paaduttanut heidän sydämensä,
      jotta he eivät silmillään näkisi
      eivätkä sydämellään ymmärtäisi,
      jotta he eivät kääntyisi
      enkä minä parantaisi heitä.
    Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti.
    Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

 

Vietämme paastonaikaa. Päivän teemana on ”Jeesus, pahan vallan voittaja”. Evankeliumissa kuulemme kaksi toisistaan poikkeavaa näkemystä suhteessa Jeesukseen: ”Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen”. Kuvitellaan Jeesus tähän päivään keskellemme. Mies, joka harjoittaa parantajan työtä, tekee ihmeellisiä asioita, opettaa ihmisiä ja vastustaa uskonnollisia auktoriteetteja. Kuinka suosittu sellainen henkilö olisi täällä luterilaisessa Suomessa? Mitä, jos hän esittäisi vaatimuksia sen puolesta, että messiasennustukset koskevat juuri häntä? –

Luulenpa, että samalla kun moisen ihmeidentekijän maine kasvaisi, hän joutuisi myrskyn silmään. Häntä alettaisiin arvostella ja vainota, ehkä syytää paholaisen kätyriksi. Näinhän kävi Jeesukselle 2000 vuotta sitten.

Evankeliumissa lainataan pitkä pätkä 700 vuotta vanhaa Jesajan kirjaa. Sen mukaan ihmiset sokaistuvat, paaduttavat sydämensä ja kieltäytyvät ottamasta vastaan parantumisen mahdollisuutta. Uusi Testamentti tulkitsee monessa kohden Vanhan Testamentin profeettoja uudelleen. Sen sijaan, että Israelin kansa olisi nähty Herran kärsivänä palvelijana, Herran kärsivä palvelija nähdäänkin Jeesuksen ristinkuolemassa. Sen sijaan, että Messiasta aina vain odotettaisiin, hänen paljastetaan saapuneen Jeesuksen hahmossa. Tähän juutalaiset pettyivät. Jeesus ei ollut voittoisa kuningas, jonka kaltaisen messiaan he olisivat halunneet. He ajattelivat, että Messias on luvattu vain Jumalan valitsemalle omaisuuskansalle, Israelille.

Kun Jeesus puheillaan, opetuksillaan, ja apostolit hänen ylösnousemuksensa jälkeen julistuksellaan tähtäsikin kaikkien maailman ihmisten pelastukseen, se ei juutalaisille kelvannut. He eivät halunneet luopua siitä erityisasemasta, jonka olivat saaneet Jumalan valittuna kansana. Paavalin mukaan Kristuksessa ei ole juutalaista eikä kreikkalaista, vaan kaikki ovat samalla viivalla.

Kirkon syntyvaiheessa oli kaksi traditiota Jeesuksen seuraamisesta. Ensimmäinen oli juutalaiskristillinen, jossa Vanhan Testamentin kulttuuri säilytettiin ja uskottiin Jeesuksen messiaanisuuteen. Toinen oli pakanakristillinen, jonka esitaistelija apostoli Paavali selkeästi näki Kristuksen tulleen maailmaan globaalina pelastajana ja opettajana. Pakanakristillinen suunta levisi kulovalkean tavoin vainoista huolimatta ja juutalaiskristityt jäivät pieneksi vähemmistöksi. Silti on todettava että edelleen, meidän päivinämme on messiaanisia juutalaisia, jotka uskovat Kristukseen Vapahtajanaan. Näitä seurakuntia on erityisesti Israelissa. Sellaisessa pääsimme vierailemaankin toissa syksyn seurakuntaretkellä.

Toiseksi evankeliumissa todetaan, että vaikka ihmiset yleisesti eivät Jeesukseen uskoneetkaan, kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Tosin he eivät fariseusten pelossa sitä tunnustaneet, etteivät tulisi erotetuksi synagogasta.  

Tällainen salainen uskovaisuus on tuttua kristinuskon historiassa monessa vaiheessa. Vierailin Kiinassa luennoimassa parikymmentä vuotta sitten Tyan Jinin kaupungissa. Isäntäni oli kastettu kristitty ja yliopiston uskonto-osaston professori. Hän halusi poistaa esitelmästäni tittelin ”pastori”. Hän sanoi: jätetään vain tämä teologian tohtori Helsingin Yliopistosta, etten synny hämmennystä. Luotettavuuteni teologina olisi siten parempi hänen mielestään. Myöhemmin vierailun aikana hän kertoi, että hänen työpaikallaan ei tiedetä hänen ottaneen vastaan kastetta ja kuuluvan seurakuntaan. Jos näin tapahtuisi, hänen uransa yliopiston opettajana jäisi torsoksi.

Joskus joudumme tilanteeseen, jossa kristinuskon arvoja loukataan. Joudumme silloin ratkaisemaan, tunnustammeko uskomme vai uskommeko salaa. Näitä salaa uskovia olen pappisurani varrella paljonkin tavannut. Yksikin nuori mies tuli kerran seurakuntavirastolle pappia etsimään. Hän halusi välttämättä ehtoollisen. Hän oli pahan stressin kousissa, kädet tärisivät ja puhe sammalsi. Ehtoollisen saatuaan hän silmin nähden rauhoittui. Hän kiitti kovasti ja sanoi, en kyllä ikinä kehtaisi opiskelukavereilleni kertoa, niin kovasta ahdistuksesta, että piti pyytää ehtoollista papilta!

Tilanne koronapandemian vuoksi on juuri nyt henkeäsalpaavan vaikea. Suomessa on kaikki yli 500 hengen kokoontumiset kielletty, emmekä mekään voi pitää tänään pidettäväksi suunniteltua YV-lounasta ja konserttia. Monissa maissa on ryhdytty vielä järeämpiin toimenpiteisiin ja lähes pysäytetty yhteiskunta.

Seurakunnan ja kirkon tehtävä on kriisin keskellä valaa toivoa siitä, että tästä kyllä selvitään. Presidentti Niinistö sanoitti tilanteen lähimmäisenrakkauden periaatteista käsin: ”Ottakaamme fyysistä etäisyyttä, mutta henkistä läheisyyttä. Heikoimmista pitää huolehtia.” Lähimmäisenrakkautta tässä tilanteessa on pitää yhteyttä lähimmäisiin, mutta välttää kaikkea sellaista toimintaa, mikä kiihdyttää taudin leviämistä. Erityisesti on syytä muistaa, että ikäihmiset ja pitkäaikaissairaat kuuluvat riskiryhmään. Heille taudin sairastaminen voi koitua ennen aikaiseksi kuolemaksi todennäköisemmin kuin terveille.

Sairauden pelon keskellä oleville saamme tarjoutua korvaksi kuulemaan hätää ja ahdistusta. Kriisi synnyttää  myös tarpeen käydä keskustelua siitä, mikä todella on tärkeätä. Huolenpito ja lähimmäisen tarpeisiin vastaaminen on Jeesuksen seuraamista arjessa. Juuri nyt, kriisin keskellä on tilausta kristillisille elämänarvoille. Ei ole syytä hävetä sitä, että tahtoo elämässään seurata Jeesusta. Hän on tie, totuus ja elämä. Hän on kutsunut meidät seuraajikseen ja taivasten valtakunnan jäseniksi. Hän tahtoo uudistaa luottamustamme Taivaallisen Isän johdatukseen. Hän tahtoo uudistaa myös rakkauttamme lähimmäisiimme. Monille sairauden pelko voi olla kuoleman pelkoa. Pelon keskellä Vapahtaja rohkaisee meitä luottamaan itseensä ja siihen pelastukseen, jonka hän hankki meille Golgatan keskimmäisellä ristillä. Syntimme on sovitettu ja maksettu. Saamme liittyä siihen joukkoon, josta evankeliumi kertoo: ”Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehetkin uskoivat Jeesukseen. ”

Jeesus on pahan vallan voittaja. Tunnustamme uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan.

2020-03-16 14:36:17.0