Kynttilänpäivä 31.1.2016

Evankeliumi

Luuk. 2: 22-33

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
      - Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
      niin kuin olet luvannut.
      Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
      jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
      valon, joka koittaa pakanakansoille,
      kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
    Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

Rakkaat ystävät. Vietämme tänään kynttilänpäivää. Keskiajalla siunattiin kaikki vuoden aikana käytettävät kynttilät kynttilän päivänä. Valon lisääntyminen täällä pimeässä pohjolassa on jokaiselle näin tammikuun lopulla jo aivan selkeästi havaittavissa oleva asia. Kynttilän valo on pieni tuikku verrattuna auringonvaloon. Se on kuitenkin aivan ratkaiseva silloin, kun kynttilä sytytetään pilkkopimeässä huoneessa. Kynttilänpäivän kirkollinen sisältö liittyy Jeesus -lapsen tuomiseen temppeliin ja säädettyjen uhrien antamiseen. Evankeliumimme kuvauksessa vanha Simeon odottaa temppelissä messias-lupauksen täyttymystä. Ihmeellisellä tavalla Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, että hän omin silmin saa nähdä Messiaan ennen kuolemaansa. Simeon tunnistaa Jeesus -vauvan ja puhkeaa ylistykseen. ”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.”

Jeesus -vauva säteili valoa, jonka vanha Simeon tunnisti. Apostoli Paavalin mukaan kuka tahansa, joka katselee Kristuksen kirkkautta, muuttuu saman kirkkauden kaltaiseksi. Kristityn ihmisen elämän yksi ulottuvuus on Kristuksen jäljissä kulkeminen. Keskiajalla siitä käytettiin latinalaista ilmausta Imitatio Christi. Viihdealalla imitaattorit ovat suosittuja taiteilijoita. He kykenevät äänellään tavoittamaan jonkin olennaisen piirteen esimerkiksi tunnetun poliitikon puhetavasta. Nauruhermoja kutkuttaa, kun ikään kuin Martti Ahtisaari saadaan puhumaan pehmoisia. Kunnioitettu edesmennyt arkkipiispa Martti Simojoki sorautti r:nsä tavalla, josta ei voinut erehtyä, kuka puhui.

Ketä tahansa ei imitoida. Imitaation kohteen pitää olla sen arvoinen, että häntä seurataan. Jeesuksen elämäntyön, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen suurin globaali vaikutus on siinä, että niin monet ihmiset joka puolella maailmaa pyrkivät seuraamaan häntä. Paavalin mukaan Jumalan kirkkaus, joka säteilee Kristuksen kasvoilta, opitaan tuntemaan, ja se levittää valoaan. On syytä muistaa, ettemme kristittyinä koskaan itsessämme muutu hyviksi ihmisiksi. Olemme samalla kertaa syntisiä ja Jeesuksessa armahdettuja. Kirkkaus ja valo on lainavaloa, ei omaamme. Tilannetta voi verrata aurinkoon ja kuuhun. Auringolla on valo omasta takaa. Kuu on täysin pimeä. Mutta auringon valon osuessa se syttyy loistamaan. Kristuksella on valo, anteeksianto ja rakkaus itsessään. Me voimme antaa anteeksi ja rakastaa vain, kun katsomme häntä. Kristitty heijastaa Kristuksen kirkkautta silloin, kun hän altistaa itsensä Kristuksen kirkkaudelle.

Rakkaat ystävät. Palasin viime tiistaina matkaltani Taiwanista. Sain viettää kaksi ihanaa päivää saaren eteläosassa, lähetystyöntekijöiden lomakodisssa, Henchunissa. Uin meressä yhteensä puolitoista tuntia. Lämpötila oli 26 C ja vesi parinkympin paremmalla puolella. Kahtena päivänä ehdin polttaa kasvoni ja käteni auringon lämmössä. Aurinkofriikkinä nautin suuresti valosta ja lämmöstä.

Tuon teille terveisiä nimikkoläheteiltämme, Anne ja Juha Ijäkseltä Taipeista. Asuin heidän luonaan etelän lomaa paitsi koko viikon. He ovat nyt kuudennella työkaudellaan ja kuudesta lapsesta enää 13 -vuotias nuorin, Sandra, asuu kotona. Hän käy jalkaisin läheisestä amerikkalaista koulua ja pelaa jalkapalloa sekä soittaa kitaraa vapaa-aikanaan. Juha ja Anne työskentelevät Taipein seurakunnista kahdessa eniten tukea tarvitsevassa. Panciaon seurakunta vietti 30-vuotisjuhlaansa ja pappinsa eläkkeelle siirtymisjuhlaa. Osallistuin kaksi ja puoli tuntiseen juhlaan, jonne vein terveisinä seurakuntamme viirin, hiippakunnan ja piispan terveisinä lasilinnun ja lauloin heille kiinaksi psalmin 121 sanoihin sävelletyn vuoristolaislaulun. On merkillistä, kuinka musiikki ja laulu yhteisenä kielenä yhdistävät ihmisiä kulttuurirajojen yli. Hauskaa ole se, että myös Suomen Lähetysseuran ulkomaanjohtaja, Tero Norjanen ojensi heille lasilinnun. Eikä siinä vielä kyllin, seurakunnan oma jäsen ojensi kolmen pöllön muodostaman savilintu taideteoksen. Pastori Lissä ja koko juhlajoukossa herätti hilpeyttä melkoisesti tämä lintuparvi. Puhuimme, kuinka muuttolinnut lentävät pitkiä matkoja pohjoisen ja etelän välillä. Niin me kristitytkin saamme lähettää rukouksemme kaukaisten kristisisarten ja veljien puolesta taivalliselle Isällemme. Ijäkset jättivät rukousaiheeksi sen, että pastori Li puolisoineen osaisi luopua työstä, jotta seurakuntaan saataisiin nuorempi työntekijä hänen tilalleen. Tilannetta vaikeuttaa se, että hän asuu kirkon yhteydessä olevassa asunnossa eikä ole aikeissa sieltä muuttaa pois. Anne pyysi myös rukoilemaan erään Minswein seurakunnan jäsenen, Jye mein puolesta, joka harkitsee, josko lähtisi pappisseminaariin opiskelemaan kirkon työntekijäksi. Viime pyhänä osallistuin Hepingin seurakunnan jumalanpalvelukseen, jossa saarnasin kiinaksi 22 vuoden tauon jälkeen. Vähän pelotti, mutta kyllä kiinan kieli sieltä riittävästi tuli, kun oli viisi päivää sitä ennen jo aika paljon taas kieltä käyttänyt. Kerron lisää matkasta kuvien kanssa ensi torstain lähetysillassa.

Kaksi viikkoa sitten osallistuin messuun tässä samassa kirkossa. Pyysin messun jälkeen Teemu -pappia eräiden seurakuntalaisten kanssa siunaamaan minut matkalle tuossa alttarikaiteen äärellä. Koin ylleni asetettujen käsien alla lämpöä ja rakkautta, siunausta, jota sain olla välittämässä Taiwanissa oleville sisarille ja veljille. Hämmästyin suuresti niitä muutoksia, joita havaitsin. Pääkaupunki Taipei on kasvanut viiden miljoonan asukkaan kaupungista 6,7 miljoonaiseksi. Kaupunkiin rakennettu metrojärjestelmä on vähentänyt saasteita ja muuttanut kulkemisen helpoksi ja vaivattomaksi. Pohjoisen ja etelän välille on myös rakennettu huippunopea junarata, joka kulkee puolessa toista tunnissa 400 kilometrin matkan. Hämmästyin myös sitä, että kristittyjen osuus maan asukkaista Taipein alueella on kasvanut kolmesta prosentista kymmeneen prosenttiin. Yhteiskunnallista muutosta kuvaa myös se, että tässä kuussa valittiin Taiwanin presidentiksi ensi kertaa naishenkilö.

Kävin junamatkalla keskustelun tunnustavan buddhalaisen 40 -vuotiaan liikemiehen kanssa. Hän sanoi, että kristinusko on vaikuttanut merkittävästi tuhansien taiwanilaisten elämään. Hän arvosti sitä työtä, mitä seurakunnat Taiwanissa tekevät. Tuntui hyvältä kuulla tällaista arviota.

Rakkaat ystävät. Kristuksen kirkkaus on kallisarvoinen aarteemme. Sen kirkkauden voi havaita kaikkialla, missä häntä tosissaan seurataan. Vaikka maailma on täynnä pimeyttä ja tuskaa, kärsiviä ihmisiä, sairautta ja erilaisia ongelmia, meidät on kutsuttu levittämään Kristuksen valoa siellä, missä olemme. On ihanaa saada taas tänään polvistua alttarin äärelle ottamaan vastaan leipä ja viini merkkinä Kristuksen läsnäolosta tänä päivänä täällä Sääksmäen kirkossa.