Petra Paimenkallio
Seurakuntapastori, Sääksmäen seurakunta.
Sähköposti: petra.paimenkallio@evl.fi
Vaalimessu 10.11.24 klo 10 Sääksmäen kirkossa.
Kerro itsestäsi
Olen 41-vuotias perheen äiti. Harrastan musiikkia, käsitöitä ja puolivillissä puutarhassani puuhastelua. Nautin luonnosta, ja vähintään kerran vuodessa lähden pidemmälle vaellukselle Lappiin. Olen ollut pappina pian 17 vuotta. Minulle papin työssä on tärkeää ihmisten kohtaaminen ja evankeliumi. Olen luonteeltani helposti innostuva ja uutta kehittävä. Kokeilen jatkuvasti uutta, ja kokeilukulttuuriin rohkaisen myös muita, sillä vain suhtautumalla virheisiin armollisesti ihminen voi oppia ja kehittyä. Johtamisen kysymykset ovat kiehtoneet minua jo pitkään, ja erityisesti henkilöstön hyvinvoinnin kysymykset ovat minulle tärkeitä. Ajattelen, että kaikki työyhteisön ongelmat ovat viime kädessä johtamisen ongelmia, ja siksi on äärimmäisen tärkeää, että johtaja on herkällä korvalla kaiken suhteen, mitä yhteisössä tapahtuu.
Mitä erityistä annettavaa sinulla olisi kirkkoherrana valkeakoskelaisille?
Olen mediatyöni kautta kohdannut laajasti paikkakunnan eri toimijoita. Jos olisi kirkkoherra, tahtoisin edelleen olla voimakkaasti läsnä paikkakunnan elämässä, niin sosiaalisessa mediassa kuin myös henkilökohtaisesti ihmisiä kohdaten. Ajattelen, että seurakunta voi, ja sen tulee, olla paikkakunnalla ihmisiä yhdistävä voima. Kirkkoherrana ottaisin roolia mutkattoman ja tiiviin yhteistyön kehittämisessä seurakunnan ja kaupungin välille, ja rakentaisin aktiivisesti suhteita myös paikkakunnalla vaikuttaviin järjestöihin ja yrityksiin.
Minulla on kyky sanoittaa kirkon uskoa tavalla, joka on ymmärrettävä ja lähellä tavallista ihmistä. Usko ja rukous ovat minulle luonnollisia ja arkisia asioita, jotka kulkevat mukanani, minne menekin. Kirkkoherrana olisin hengellinen johtaja, joka uskaltaa olla rohkeasti Jumalan työssä, ja rukoilee seurakuntansa puolesta ja kanssa. Tämän osaan tehdä ilman että he, joille usko on vieraampi asia, tuntevat olonsa kiusalliseksi.
Miten edistäisit työssäsi yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa?
Pidän äärimmäisen tärkeänä, että Sääksmäen seurakunnan strategian tunnus: ”Kaikki saavat tulla” otetaan todesta ja laitetaan käytäntöön. Se, että kaikki saavat tulla, tarkoittaa, että kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. Kirkkoherrana edistäisin tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta pitämällä yllä keskustelua ja viemällä päätöksiä vaativat asiat huolellisen valmistelun jälkeen neuvoston käsittelyyn. Seuraisin myös paikallista keskustelua sosiaalisessa mediassa, ja ottaisin kantaa, mikäli kohtaisin syrjivää kommentointia tai käytöstä.
Kirkossa ajatellaan helposti, että oma oppi on oikea, ja muut ovat harhassa. Annetaan ymmärtää, että oma tapa harjoittaa uskoa on oikea, ja muut ovat vääriä, ja tätä käytetään syrjinnän perusteena. Kirkkoherran tehtävänä on pitää huolta siitä, että niin konservatiiviset kuin liberaalit saavat tilaa kirkon sisällä, eikä ketään syrjitä näkemystensä tai minkään ominaisuutensa vuoksi.
Tällä hetkellä samaa sukupuolta olevat eivät voi käyttää Sääksmäen seurakunnan tiloja avioliittoon vihkimiseen. Tämä on yksi niistä tasa-arvoon liittyvistä kysymyksistä, joita kirkkoherrana veisin kirkkoneuvoston käsiteltäväksi. Mikäli neuvosto tekisi asiassa kielteisen päätöksen, neuvottelisin naapuriseurakuntien kanssa yhteistyöstä. Sateenkaaritoiminnan järjestämisessä olisi viisasta muutoinkin kehittää rovastikunnallista yhteistyötä.
Pitäisin yllä keskustelua myös esteettömyydestä. Seurakunta on kiinteistöjensä suhteen murrosvaiheessa. Kun vanhaa remontoidaan tai uutta rakennetaan, on varmistettava, että esim. kuulo- ja näkövammaiset sekä liikuntarajoitteiset huomioidaan. Kirkko voisi tiloiltaan olla myös entistä lapsiystävällisempi.
Kuka on esikuvasi johtamisessa?
Tein aikanaan seurakuntaharjoittelun Mänttän seurakunnassa. Silloinen kirkkoherra Arja Karppinen oli lempeän äidillinen ja viisas nainen. Hän oli toiminnassaan ja päätöksissään rauhallinen mutta luja. Ajattelin silloin, että kun minusta tulee pappi, tuollainen haluan olla.
Toinen esikuvani on Helsingin hiippakunnan piispa Teemu Laajasalo. Hän oli kouluttajana kirkollisen johtamisen kurssilla, ja hänen jalanjäljissään tahtoisin kehittää seurakunnan kokouskulttuuria tehokkaammaksi. Työntekijöiden aikaa kuluu liian paljon palavereissa, mikä puolestaan on pois varsinaisesta työstä.
Mitä sellaisia johtamistaitoja ja -kykyjä sinulla on, että kirkkovaltuuston kannattaisi valita juuri sinut?
Olen johtajana avoin, tasapuolinen ja reilu. Tulen mutkattomasti toimeen kaikkien kanssa, myös niiden, jotka ovat erilaisia kuin minä, tai jotka eivät pidä minusta – niitäkin kun aina on. Tämä kykyni, liitettynä taitooni suhtautua asioihin asioina, ovat piirteitä, jotka ovat tarpeen seurakunnallisen päätöksenteon ja hallinnon johtamisessa.
Minulla on rohkeutta myöntää virheeni ja muuttaa kantaani, jos huomaan olevani väärässä. Tämä on johtajalle tärkeä ominaisuus. Olen keskeneräinen, ja myönnän sen. Elämä on suuri opintomatka, ja nöyryys on oppimisen edellytys.
Ymmärrän ihmistä, ja uskallan olla johtajana myös empaattinen. Työntekijöideni hyvinvointi ja turvallisuus on minulle hyvin tärkeää.
Nämä tekevät minusta hyvän henkilöstöjohtajan.
Olen taitava ja tarkka sanojen käyttäjä. Osaan ilmaista itseni ymmärrettävästi, ja puheellani myös koskettaa ihmisiä ja herättää heissä ajatuksia. Tämä on tärkeää, kun ollaan valitsemassa kirkkoherraa, joka on paitsi hallinnollinen johtaja, myös seurakunnan paimen ja hengellinen vaikuttaja.