Metsäkansan kirkko Aamulehden ja Valkeakosken Sanomien uutisarkistoissa

AAMULEHTI N:o 137 – 18.6.1925

Lahjoitus Sääksmäen Metsäkansan Nuorisoseuralle

Kauppaneuvos Emil Aaltonen on lahjoittanut Sääksmäen Metsäkansan Nuorisoseuran rakennusrahastoon 5,000 mk.

Niin kuin tässäkin lehdessä aikoinaan kerrottiin, rakennutti edellä mainittu nuorisoseura pari vuotta sitten varsin komean ja ajanmukaisen seurantalon, johon paikakuntalaiset runsaasti tekivät lahjoituksia. Kuitenkin tuli seuralle huomattava velka, joka tällaista pientä seuraa rasittaa varsin raskaasti. – Mainitun lahjoituksen kautta, toivoo seura, ainakin toistaiseksi, pääsevänsä pahimmasta pulasta ja voivansa entistä voimaperäisemmin ohjata nuorison aatteellisia ja sivistyksellisiä harrastuksia.

 

AAMULEHTI N:o 166 – 23.6.1939

Kaunis kyläkirkko vihitään juhannuksena Metsäkansassa

Vihkimisen toimittaa piispa Aleksi Lehtonen.

Metsäkansan kyläkirkon vihkiäisjuhla pidetään huomenna juhannuspäivänä kello 11. Vihkimisen toimittaa piispa Aleksi Lehtonen usein pappien avustamana. Päiväsaarnan pitää rovasti J. W. Vallinheimo ja väliajan jälkeen puhuvat vielä professori I. Salomies, asessori T. Hannula ja kirkkoherra V. Louhivuori. Ohjelmana on lisäksi kirkon rakennushistoriikin seostus, taiteilija Yrjö Marjokorven urkuesityksiä, Metsäkansa kirkkokuoron laulua, jota johtaa kanttori Martti Tuominen sekä lopettajaispuhe. – Juhlapaikalla on saatavana kahvia, voileipiä, maitoa ja virvokkeita.

Metsäkansa kaunis kyläkirkko, jonka kauppaneuvos Emil Aaltonen on lahjoittanut syntymäpaikkakunnalleen, valmistui viime helmikuun alkupäivinä. Tämä vanhaan suomalais-kansalliseen kirkkorakennustyyliin pohjautuva temppeli kohoaa kauniilla mäellä aivan Metsäkansan keskustassa, lähellä rautatiepysäkkiä. Sen tonttialueen lahjoitti maanviljelijä Pekka laine.

Tiilistä rakennetun rapatun ja maalatun suorakaiteen muotoisen kirkon honkapuinen pääovi avautuu Metsäkansan maantielle päin. Päädyn yläpuolella kohoaa siropiirteinen kuparilla päällystetty torni, jonka korkeus harjalta ristin huippuun on 18 m. Torniin voidaan myöhemmin sijoittaa kirkonkello. Kirkkoon liittyy matala siipirakennus, jossa on seurakuntasali ja kirkonvartijan asunto.

Kirkkosali on 18 m pitkä, 8,5 m leveä ja 9 m korkea. Sen maantien puoleisessa päässä on urkulehteri, perällä alttari ja vasemmanpuoleisessa kulmauksessa saarnatuoli. Kirkon sisustus on tunnelmallisen hillittyä ja viihtyisän kaunista. Alttaritaulu on kauppaneuvos Aaltosen kokoelmista siirretty jäljennös madonnaa esittävästä Murillon taulusta ja alttarin oikealla puolella on seinäsyvennyksessä R. Rautalinin Kristusveistoksen kipsijäljennös. Taiteellisesti tämä pieni kirkko on näinollen maamme uusista kirkoista arvokkaimpia.

Urut ovat Kangasalan urkutehtaan valmistetta, 11-äänikertaiset ja hyvin ajanmukaiset sekä monipuoliset.

Kirkon on piirustanut arkkitehti Jaakko Tähtinen ja rakennustyöt suorittanut Niilo Ahdin rakennusoimisto Tampereelta.

AAMULEHTI N:o 167 – 26.6.1939

Metsäkansa kyläkirkko – kauppaneuvos Emil Aaltosen lahja kotiseudulleen – vihittiin juhannuksena kaunein menoin

Vihkimisen toimitti piispa Aleksi Lehtonen useiden pappien avustamana.

Metsäkansan kauniin kyläkirkon vihkimisjuhlasta juhannuspäivänä muodostui koko Sääksmäen seurakunnalle harvinaisen ehyttunnelmainen ja arvokas kirkollinen tilaisuus, joka varmaankin jätti kaikkiin läsnäoleviin unohtumattoman muiston.

Vihkiäisjuhla alkoi kelli 11, mutta jo paljon sitä ennen alkoi juhlakansaa virrata kylän keskustassa olevalle kauniille kuusikkokummulle, jossa uusi kirkko kohoaa kohden taiasta juhlavana ja siropiirteisenä. Kirkko täyttyi aivan ääriään myöten ja suuret joukot saivat seurata juhlamenoja temppelin ulkopuolella kirkonmäellä kovaäänisen välityksellä. Kirkko oli kauniisti koristettu kesän vihrein köynnöksin ja lehvin.

Hiippakunnan piispan Aleksi Lehtosen otti vastaan kauppaneuvos Emil Aaltonen seurassaan Aaltosen kenkätehtaan johtajia, seurakunnan papit, toimihenkilöitä sekä kirkon rakentajat arkkitehti J. Tähtinen ja rakennusmestari N. Ahti. Piispa ja papit kulkivat sitten kirkon pääkäytävää pitkin alttarille seurakunnan veisatessa Suvivirttä. Uruissa oli taiteilija Yrjö Marjokorpi. – Piispa asettui juhlalliseen virkapukuunsa pukeutuneena alttarille ympärillään häntä avustavat papit asessori T. Hannula, rovasti J. W. Vallinheimo, lääninrovasti E. A. Alanen ja kirkkoherra Verneri Louhivuori. Saapuvilla olivat vielä m.m. professori I. Salomies ja lehtori L. Pohjanpää.

Piispa Lehtosen vihkimispuheen aiheena olivat Heran sanat Moosekselle: ”Riisu kengät jaloistasi, sillä paikka, jolla seisot, on pyhää maata”. Kauniissa puheessaan piispa viittasi siihen, että synnyinmaa on meille kaikille pyhä ja kallis ja kotiseutu siitä rakkainta. Kiitollisuuttaan osoittaakseen on nyt eräs tällä seudulla syntynyt henkilö lahjoittanut kotiseudulleen ja sen kansalle kirkon, jonka tänä kesäisenä juhannusjuhlana saamme vihkiä. – Pyhin on kuitenkin se paikka, jossa Jumala ihmistä kohtaa, häntä siunaa ja antaa hänen elämälleen kutsumuksen. Tämäkin uusi kirkko, jossa Jumala sanassaan ja sakramentissaan asuu, on tulevaisuuteen sukupolvesta sukupolveen pyhä paikka. Ei mikään ole niin tärkeätä Suomen kansan elämälle, kuin että Pyhän kunnioittaminen istutetaan kansan sieluun. Siunatkoon Jumala tässä temppelissä tapahtuvan Jumalan sanan julistamisen monien sielujen pelastukseksi.

Tämän jälkeen piispa toimitti kirkon vihkimisen tarkoitukseensa kaavan mukaisin menoin ja papit lukivat valitsemiaan tilaisuuteen sopivia raamatun kohtia.

Seurakunta veisasi sitten virren 350: ”Herraa hyvää kiittäkää…” ja piispa piti rukouksen sekä luki sen kirkkolain kohdan, jossa kielletään kirkkoa käyttämästä sen tarkoitukselle sopimattomiin menoihin jaa tekoihin.

Seuranneessa jumalanpalveluksessa puhuivat sitten asessori T. Hannula ja lääninrovasti E. A. Alanen ja kuoro lauloi kaksi hengellistä laulua kanttori M. Tuomisen johdolla. Juhlasaarnan piti kirkkoherra J. W. Vallinheimo päivän evankeliumitekstin johdosta.

Tauon jälkeen jatkui juhla, jolloin aluksi piispa toimitti lapsen kasteen juhlakansan läsnäollessa. Kirkkoherra Vallinheimo esitti sitten kirkon rakennusvaiheitten historiikin ja kiitti lahjoittajaa kauppaneuvos Emil Aaltosta sydämellisin sanoin. Puheita pitivät vielä asessori T. Hannula, kirkkoherra V. Louhivuori ja lääninrovasti E. A. Alanen ja juhlamenot päättyivät alttaripalvelukseen, jonka piispa piti edellämainittujen pappien avustama lukien lopuksi Herran siunauksen.

Uusi kirkko teki tässä ensimmäisessä jumalanpalveluksessa hartaan juhlallisen ja kodikkaan vaikutuksen ja vihkiäisjuhlaan saapunut kirkkokansa ja papit lausuivat iloaan ja mielihyväänsä tämän harvinaisen ja arvokkaan juhannusjuhlan johdosta.

Kirkolta siirtyivät piispa seurueineen ja kauppaneuvos Aaltonen sekä seurakunnan toimihenkilöt ja eräitä paikkakuntalaisia Pietolan taloon, jossa paikakuntalaiset tarjosivat vierailleen päivällisen. Aterian aikana kirkkoherra Vallinheimo ojensi kauppaneuvos Emil Aaltoselle seurakuntalaisten ja paikkakunnan lahjana korukantisen ja omistuskirjoituksella varustetun Sääksmäen pitäjän historian tulkiten samalla puheessaan seurakuntalaisten kiitollisuutta lahjoittajalle. Puheeseen vastasi kauppaneuvos Aaltonen liikuttuneena sydämellisin sanoin. Paikkakuntalaisten puolesta puhui vielä kiitoksen sanoja opettaja neiti Tarnanen.

Piispa seurueineen lähti sitten autoilla Valkeakoskelle tutustuakseen Valkeakosken rukoushuoneeseen tulevan Valkeakosken kirkon paikkaan ja hautausmaahan. Vieraat vietiin ensin tehtaan klubille, jossa tarjottiin virvokkeita. Siltä siirryttiin rukoushuoneeseen ja käytiin tulevan kirkon tonttialueella sekä hautausmaalla. Jo Valkeakosken kauppalan perustamisen aikoihin alulle pantu oman kirkon rakentamispuuha on nyt alkanut toteutua.

Torstaina kesäkuun 23 päivänä              VALKEAKOSKEN SANOMAT                                 1949 —N:o 64 — 3

Metsäkansa juhlii kyläkirkkoaan

Vuorineuvos Emil Aaltosen synnyinkylälleen lahjoittama temppeli ympäristönsä heräävän hengellisen elämän keskuksena.

Metsäkansan Rukoushuoneyhdistyksen puuhakas sihteeri, opettaja Maija Tyynelä tekee seuraavassa selkoa juhannuksena juhlivan kyläkirkon mielenkiintoisista perustamisvaiheista ja 10-vuotisesta historiikista.

    Noin parikymmentä vuotta taaksepäin syntyi Metsäkansassa ikään kuin itsestään hengellistä liikettä. Oli sanan nälkää. Kaivattiin yhteyttä toisiin sellaisiin, jotka harrastivat hengellisiä asioita. Alettiin pitää seuroja vuorotellen kunkin kotona. Asiaan innostuneita oli sekä Metsäkansassa että Rantoolla. Tämä toiminta tuntui kuitenkin hajanaiselta ja tilapäisluontoiselta. Niinpä heräsi ajatus saada tämä toiminta muotoon koska toisinaan oli vaikeata saada kokoushuonetta. Siksipä lokakuun 1 ? pnä 1937 pidettiin alustava kokous Poukkalan talossa oman rukoushuoneyhdistyksen perustamiseksi, mutta koska rantoolaisia ei ollut saapuvilla, siirrettiin yhdistyksen lopullinen perustaminen tuonnemmaksi. Valittiin kuitenkin väliaikainen johtokunta kehittämään asiaa edelleen ja niinpä perustava kokous pidettiin Martti Uotilan talossa tammikuun 2 pnä 1938. Siellä hyväksyttiin yhdistykselle säännöt ja se rekisteröitiin myöhemmin Sääksmäen Metsäkansan Rukoushuoneyhdistyksen nimellä.

   Tämä äsken perustettu yhdistys sai huolekseen myös rukoushuoneen hankkimisen. Se oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä vaikka toiminta oli verrattain vilkasta, kertyi varoja kovin niukalti. Tämä synnytti vain ivaa niiden taholta, jotka olivat alunpitäen koko toimintaa karsain silmin katselleet. Rukoushuoneen aikaansaaminen alkoi jo epäilyttää innokkaimpiakin. Joukossa oli kuitenkin muutamia, ennen kaikkea hankkeen alkuunpanija, räätälimestari J.E. Virtanen, jotka vakuuttivat ›› Meillä voi olla vielä käyttämättömiä voimia, ehkä emme ole tämän asian puolesta kyllin ahkeraan rukoilleet. Rukoillaan, että Herra johtaisi asiat niin, että tänne saataisiin rukoushuone!›› Herra kuuli rukouksen. Selvisi, että ainoa mahdollisuus on kääntyä silloisen kauppaneuvos Emil Aaltosen puoleen. Hän olikin alusta alkaen asialle myötämielinen. Hän otti sen sydämen asiakseen ja rakennutti tämän kauniin ja arvokkaan Herran temppelin.

    Tonttimaan kirkkoa varten lahjoitti maaliskuun 6 pnä 1938 tehdyllä lahjakirjalla mv. Pekka Laine Pietolan Isomäestä. Kesäkuun 16 pnä samana vuonna aloitettiin työt. Kirkon piirustukset on laatinut arkkitehti Jaakko Tähtinen Tampereelta. Hän toimi myös ylimpänä rakennustöiden valvojana tamperelaisen Niilo Ahdin rakennustoimiston huolehtiessa rakennustyöstä. Paikkakuntalaisten osuudeksi jäi soran. muuraussannan, kivijalkaan tarvittavien kivien sekä kattohirsien hankkiminen. Jokainen Metsäkansan talo suorittikin osuutensa jakamattomalla yksimielisyydellä. Lahjoituksena tehtiin monen monia miehen ja hevosen päivätöitä. Mielellään uhrattiin yhteisen suuren asian hyväksi suuren asian hyväksi ja niinpä heinäkuun 24 pnä oli jo juhlallinen peruskiven laskemistilaisuus. Nuorisoseurantalo täyttyi sinä päivänä päiväjumalanpalvelukseen saapuneesta väestä. Jumalanpalveluksen jälkeen siirryttiin kirkon rakennuspaikalle. Siellä laulettiin virsi: ››Oi, kuinka ihana on huonees, Jumala›› ja sen jälkeen rovasti J.W. Wallinheimo piti hartauspuheen aiheenaan 1 Moos. 28:n sanat ››Herra on totisesti tässä paikassa. Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti.›› Puheen päätyttyä suoritettiin tavanmukainen peruskiven laskeminen siten, että kiveen muurattiin kaksi kuparista uurnaa, toinen lahjoittajan, toinen paikkakuntalaisten puolesta. Uurnassa on kertomus Suomen valtakunnan tilasta ja Sääksmäen seurakunnasta, rukoushuoneyhdistyksen perustavan kokouksen pöytäkirja, Rhy:n säännöt ja tontin lahjakirja jäljennöksinä, kappale kutakin käytännössä olevaa rahaa, raamattu ja seudun sanomalehtinumeroita. Ehkäpä joskus kaukaisessa tulevaisuudessa tulee uurnien sisältö julkisuuteen vieden viestin tältä aikakaudelta monien sukupolvien yli. Loppuhartauden peruskiven laskemistilaisuudessa piti opettaja J. Piiroinen.

    Rakennustyö edistyi niin nopeasti, että harjannostajaiset vietettiin jo syyskuun 1 pnä ja kirkko oli valmis vastaanotettavaksi tammikuun 21pnä v. 1939. Vain ulkomaalaus jäi keväällä suoritettavaksi, samoin urkujen laittaminen. Tilaisuudessa rakentaja Ahti luovutti rakennuksen kauppaneuvos Aaltoselle, joka vuorostaan lahjoitti sen Rhy:lle. Vihkijäiset pidettiin vasta juhannuksena, siis suunnilleen vuosi töiden alkamisen jälkeen ja täsmälleen 10 vuotta sitten tästä päivästä. Vihkimisjuhlaksi oli luontokin pukeutunut juhla-asuun ja sää suosi arvokasta tilaisuutta. Juhlallisuudet alkoivat klo 11. Suvivirren jälkeen nykyinen arkkipiispamme Aleksi Lehtonen toimitti kirkon vihkimisen. Metsäkansan kuoro esitti laulua kanttori M. Tuomisen johdolla. Alttaripalveluksen toimittivat lääninrovasti Alanen ja asessori T. Hannula, minkä jälkeen kuoro lauloi ››Nyt ylös sieluni››. Juhlasaarnan piti rovasti Wallinheimo lukien myös kirkon historiikin. Tämän jälkeen puhuivat vielä asessori Hannula, rovasti Louhivuori ja lääninrovasti Alanen. Yleisöä oli kirkon täydeltä, vieläpä ulkopuolellakin.

    Tässä Metsäkansan kirkossa, joka ei ole kirkko varsinaisessa merkityksessä, vaan rukoushuone, ei ole voitu suorittaa jumalanpalveluksia säännöllisesti joka sunnuntai. Kuitenkin on kirkkomme joutunut olemaan 10-vuotiskautenaan monen monien mieleenpainuvien tilaisuuksien keskustana. Niinpä on tänä aikana pidetyn tilaston mukaan ollut täydellisiä jumalanpalveluksia 155, ehtoollisjumalanpalveluksia 13, lukuset joka vuosi, samoin Rhy:n vuosikokous, jonka yhteydessä on usein suoritettu ohjelma, äitienpäivät, tilaisuudet itsenäisyyspäivänä ja sankarivainajain muistopäivinä, erilaisia juhlia 15 kertaa, 4 pv. kestävät evankelioimispäivät, 5 pv. kestävä Luther-kurssi. Kerran on pidetty rippikoulu. Vierailijoina ovat käyneet Valkeakosken NKY neljä kertaa, Valkeakosken Betaniajuhlan viettäjät, Vesilahden NKY, Akaan kirkkokuoro 2 kertaa, Lempäälän kirkkokuoro, nuorukaiskerhoja, pyhäkoululaiset, Sääksmäen- Valkeakosken opettajayhdistys, Kylmäkosken kirkkokuoro ja taiteilija Impi Hoikko. Ulkolaisia vierailijoita on ollut Norjasta, Ruotsista ja Tanskasta. Sankarihautaustilaisuuksia on ollut 11, muita hautauksia 12, hartaustilaisuuksia 47, vihkimisiä ja kastamisia useita. V. 1944–45 kokoontui seurakuntasalissa kristillinen tyttökerho kerran viikossa Aino Axen’in johdolla. Pyhäkoulua on pidetty viime vuosina seurakuntasalissa. Alkuvuosina pidettiin ompeluseuroja joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona, myöhemmin tilanteen mukaan. Puhujina on ollut pappeja 44, muita puhujia 25. Näihin lukuihin ei sisälly monen monet juhlien yhteydessä esiintyneet ohjelmansuorittajat. Raamattupiiriä on yritetty useampaan kertaan, mutta johdonpuutteessa on toiminta keskeytynyt. Siksipä on ollut toivomuksena saada toinen papeista asumaan Metsäkansaan. 

    Kirkon hoidosta on ollut vastuussa ja hengellistä toimintaa paikkakunnalla valvonut Rhy, jonka johtokunnassa ovat koko Rhy:n ja kirkon olemassaolon ajan kuuluneet puheenj. J.E. Virtanen, taloudenhoitajana Kustaa Uotila, rahastonhoitajana Hugo Raittila, varapuheenjohtajana Pekka Laine ja muina jäseninä Evert Jussila ja Juho Hannula. Sihteerin op. Hilda Tarnasen muutettua paikkakunnalta tuli hänen sijalleen Maija Tyynelä ja maanv. Atte Selin’in kuoleman jälkeen Tyyne Miettinen. Rhy:n alkuvuosina ovat johtokuntaan kuuluneet Kalle Uotila, Saara Margerita Virtanen ja Aune Kauppila. Yhdistyksen jäsenmäärä on vaihdellut 52-119. Kirkon vahtimestareina ovat olleet Sulo Leppäkoski ja v. 1947 alkaen Johannes Härmäaho.

    Kirkossa pidettävissä tilaisuuksissa on esiintynyt kuoro. Vihkiäisjuhlan aikana johti kuoroa kanttori Tuominen, hänen jälkeensä kanttori Lehmusvuori. Sodanaikana esiintyi silloin tällöin esim. sankarihautajaisissa tilapäinen kuoro. V. 1947 alkaen on terveyssisar A n n a  A l a n e n   johtanut paikkakunnan sekakuoroa. Hän on myöskin huolehtinut urkujen soitosta koko ajan paikkakunnalle tulonsa jälkeen. Jumalanpalvelukissa ovat soittaneet myös kanttorit Pirilä, Lehmusvuori ja Varjonko, opettajat Piiroinen ja Palomäki sekä paikalliset opettajat.

    Monella tavalla ovat paikkakuntalaiset osoittaneet uhrimieltä, kun on ollut kysymyksessä kirkon tarpeet ja viihtyisyys. Vuosi vuodelta on esim. lämmitykseen tarvittavat puut saatu suurimmaksi osaksi lahjoituksina. Kuten jo on mainittu, on kirkon rakentamisen alkuvaiheessa jouduttu tekemään päivätöitä. Lisäksi ovat monet lahjoittaneet rahaa ja kirkossa tarvittavia välineitä. Niinpä kolehtihaavi, urkuharmooni, kynttiläjalat, seurakuntasalin astiastoja kalusto sekä ikkunaverhot, kaikki on saatu lahjoituksina joko yksityisiltä henkilöiltä tai seuroilta. Viime vuosien tuloksena on saatu alttariliinat oman paikkakunnan naisväen kätten töinä Säterin johdon ja paikallisen pellavanviljelijän lahjoittamista tarpeista. Myös kirkon ympäristön kaunistamistyötä on tehty ilmaiseksi talkoovoimin. Sotavuodet hidastuttivat tehtyjen suunnitelmien toteuttamista. Siksipä ei ympäristö vielä täysin ole sellainen, millaisen sen toivoisimme olevan. Mutta niin pitkälle on päästy, että on saatu hautausmaa-arkkitehdin laatima kartta, jonka mukaan vähän kerrassaan suunnitelmaa toteutetaan.

    Samana vuonna, vain muutamaa kuukautta myöhemmin kuin kirkon vihkiminen toimitettiin, alkoi sota, joka otti omat uhrinsa myös Metsäkansasta. Silloin heräsi paikkakunnalla ajatus saada näille rakkaille vainajille viimeinen leposija oman kirkon äärelle ja samalla myös yleinen hautausmaa. Yhteinen Pohjois-Sääksmäen aluetta käsittävä kokous kutsuttiin 7 pv:ksi tammikuuta 1940. Hanketta kannatettiin lämpimästi ja asian toimitti päätökseen sitä varten valittu toimikunta, johon kuuluivat Metsäkansasta J. E. Virtanen ja Frans Hannula, Kärjenniemestä Pertti Tuomarla ja Uuno Ukkola sekä Rantoolta Kalle Arvola ja Kustaa Ilola. Hautausmaata varten saatiin lisää maata lahjoituksena mv. Pekka Laineelta ja hänen vaimoltaan Irja Laineelta. Talvisodan uhreina kätkettiin vasta vihittyyn hautuumaahan 5 vainajaa ja v. 1941 alkaneen sodan aikana 6 sankarivainajaa. Nämä hiljaiset hautakummut kertovat meille omaa kieltään. Ihmiselämän juoksu on Jumalan kädessä. Ne kertovat sijaitessaan Jumalan pyhäkön ääressä siitä ikuisesta rauhasta, jonka ihmiset voi saavuttaa Jumalan hoivaan ja turvaan jättäytyessään. Kertovat siitä kuinka kalliilla hinnalla on isänmaan vapaus lunastettu meille jälkeenjääneille. Näiden sankarihautojen ympärille on uusia hautoja avautunut toinen toisensa jälkeen. Siellä lepää niitäkin, jotka ovat aikoinaan paljon toimineet tämän kirkon ja Rhy:n hyväksi. Yhä useamman ja useamman paikkakuntalaisen askeleet poikkeavat tieltä kirkkoportin kautta hautojen ääreen kesäiltoina ja talven lumenkin peittäessä kumpuja, Ehkäpä tämän hautausmaan kautta aukenee monelle ovi kirkkoon.

    Hautausmaan kunnostaminen on antanut paikkakuntalaisille paljon lisätoimintaa. Sinne on ajettu vuosien varrella täytemaata satoja hevos- ja autokuormia. On pidetty talkoita, on pantu toimeen rahankeräyksiä ja niin on saatu tasoitetuksi jo osa hautausmaan alueesta. Paljon vielä tarvitaan tulevina vuosinakin työtä ja uhrimieltä, mutta koska ainakin joittenkin paikkakuntalaisten kohdalta sitä on jatkuvasti riittänyt koko 10 vuoden ajan, niin ei tarvinne pelätä, että tulevaisuudessa jäisi yritys kesken.

    Rukoushuone ja koko paikkakunta tuntee jakamatonta, sanomatonta kiitollisuutta suurta lahjoittajaa, vuorineuvos Emil Aaltosta kohtaan. Voiko ihminen syntymäseudulleen, joka on muistoksi herkiltä lapsuusvuosilta antanut vain kovuutta kätkien lempeytensä parempiosaisille, antaa kauniimpaa ja jalompaa muistolahjaa kuin Herran huoneen. Sen korkealle kohoava torini kertoo Metsäkansan asukkaille, nykyisille ja tuleville, siitä ikuisesta taivaspäämäärästä, jota kohti meidän olisi pyrittävä, mutta se kertoo myös miehestä, joka tyhjin käsin läksi maailmalle, mutta tarmokkuudella ja ahkeralla työllä pyrki ja pääsi korkealle – ei taisteluitta, niin kuin ei kukaan voi päästä taisteluitta ikuiseen päämääräänkään. Antakoon vanhurskas Jumala hänelle, joka ei ole noussut omasta mielestään niin korkealle, ettei tunnustaisi Jumalan olevan vielä paljon korkeamman – työteliään ja siunausrikkaan päivätyön tehneelle vanhukselle onnellisia elämän ehtoopäiviä ja vihdoin kaiken jälkeen elämän kruunun.