Saarna kiirastorstaina 14.4.2022 Sääksmäen kirkossa

Luuk. 22: 14-22

Kun hetki koitti, Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa. Hän sanoi heille: ”Hartaasti olen halunnut syödä tämän pääsiäisaterian teidän kanssanne ennen kärsimystäni. Sillä minä sanon teille: enää en syö pääsiäisateriaa, ennen kuin se saa täyttymyksensä Jumalan valtakunnassa.” Hän otti käsiinsä maljan, kiitti Jumalaa ja sanoi: ”Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne. Minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia, ennen kuin Jumalan valtakunta on tullut.”

Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne. Mutta tälle samalle pöydälle ojentaa yhdessä minun kanssani kätensä myös minun kavaltajani. Ihmisen Poika lähtee täältä juuri niin kuin hänen on määrä lähteä, mutta voi sitä, josta tulee hänen kavaltajansa!”

Rakkaat ystävät. Kuulimme äsken kuvauksen alkukristityistä. Heistä sanottiin, että he elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Tietysti he noudattivat apostolien opetuksia. Aluksi varmaan muisteltiin Jeesusta, myöhemmin luettiin Paavalin ja muiden apostolien kirjeitä. Niitä kopioitiin ja luettiin muissakin kuin kirjeessä osoitetussa seurakunnissa. Kun kertomuksia Jeesuksen elämästä ja kuolemasta alkoi ilmestyä, siis evankeliumeja, Markus ensimmäisenä, niistä luettiin kappaleita. Näin syntyi kristillisen seurakunnan messu. Siinä oli osia synagoga jumalanpalveluksesta, siis Vanhan Testamentin lukukappaleita, rukouksia. Osa teksteistä varmaan resitoitiin, siis laulettiin, jo varhain. Uutena lisänä kristittyjen kokoontumiseen liittyi yhteinen ruokailu, ehtoollinen. Ehtoollinen ei siis ole tyhjiöön syntynyt kirkollinen tapahtuma. Se on elimellinen osa kristittyjen välistä yhteyttä Jeesuksesta asti. Se on pyhä ateria, josta kullakin kirkkokunnalla on oma käsityksensä ja jakamistraditionsa.

Ehtoolliselle annetaan eri kirkoissa erilaisia merkityksiä. Roomalaiskatolisen tulkinnan mukaan ehtoollisaineet muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi konsekraation siinä vaiheessa, kun liturgi soittaa kelloa. Reformoidut pitävät ehtoollisaineita vertauskuvina Jeesuksen ruumiista ja verestä. Luterilaisen teologian mukaan ehtoollisella on läsnä itse Kristus. Ehtoollisella saamme muistaa, kuinka Jumalan karitsa vuodatti ristillä verensä koko maailman syntien sovitukseksi.

Ehtoollista on sanottu muistoateriaksi, jolloin muistamme Vapahtajamme kärsimystä ja kuolemaa syntiemme sovittajana sekä sitä, että hän asetti ehtoollisen seuraajiensa uskonvahvistuksesi. Ehtoollista on sanottu kiitosateriaksi. Saamme tuoda Jumalalle ilon ja kiitollisuuden elämästämme. Se on myös tunnustautumista ja lukeutumista niiden joukkoon, jotka uskovat Kristukseen. Tullessasi ehtoolliselle viestität teollasi, että tahdot seurata Kristusta elämässäsi. Ehtoollinen on myös yhteysateria. Me koemme saman perheen jäsenyyttä polvistuessamme tähän Sääksmäen kirkon alttarikaiteelle. Mutta ehtoollisella on laajempikin yhteysverkosto. Puoliympyrän kirkon puolella olemme me, kilvoitteleva seurakunta, ja näkymättömällä puolella taas jo perille päässeet pyhät. Ehtoollisella koen olevani poisnukkuneita rakkaita lähempänä kuin muualla. Lisäksi ehtoollinen kytkee meidät yhteen kaikkien maailman muiden kristittyjen kanssa. Vaikka emme mahdukaan samaan ehtoollispöytään, pöytä on esikuva niistä juhlista, joissa saamme olla Jumalan luona taivaassa Kristuksen kanssa. Ehtoollispöytä on myös rukouksen paikka. Paikka, jossa Jeesus on läsnä, on erityisen pyhä ja tärkeä, koska voimme rukoillen ja palvoen mestariamme tuntea yhteyttä toinen toistemme kanssa.

Olennaista ehtoollisessa on se, että se on mysteeri. Sitä ei voi tyhjentävästi selittää tai määritellä eikä ole tarpeenkaan. Uskomme, että ehtoollisen sakramentissa Jeesus on salatulla tavalla luonamme ja ravitsee meidät. Eri elämäntilanteissa ehtoollisen eri ulottuvuudet voivat toteutua eri tavoin. Haluan jakaa yhden kokemukseni ehtoollisen vaikutuksesta: Oli nuori mies, joka saapui seurakuntavirastolle tuskaisen näköisenä ja vapisevin käsin. Hän pyysi saada tavata pappia. Opiskelijamies jakoi elämän ahdistustaan ja pyysi saada nauttia ehtoollista. Menimme kirkon sakastiin, jossa nautimme ehtoollisen yhdessä, yksinkertaisen ja pelkistetyn kaavan mukaan. Ehtoollisen saatuaan mies muuttui silmin nähden. Hän nosti kätensä ja sanoi minulle: katso, ei enää käsi tärise. Hän lisäsi vielä, ettei ikimaailmassa kehtaisi kavereilleen tunnustaa, että oli niin paha olo, että oli pakko pyytää ehtoollista. Mies lähti matkaansa iloisena. Minä en häntä osannut auttaa, mutta ehtoollisen vietto sen teki.

Lapsuudessani ehtoollista vietettiin vain muutaman kerran vuodessa. Tässä suhteessa luterilainen perinteemme on lähentynyt katolista siinä, että suurin osa jumalanpalveluksista on messuja eli ehtoollisjumalanpalveluksia. Aina voi mennä ehtoolliselle, kun sitä on tarjolla. Pappina olen toisinaan nauttinut ehtoollisen jopa saman päivän aikana toistamiseen.

Kiirastorstain ehtoollinen eroaa kaikista muista vuoden aikana vietettävistä ehtoollisista. Ensinnäkin ehtoollisen asettaminen on kiirastorstain varsinainen aihe. Mutta koko Jeesuksen kärsimystie lähtee yläsalista ehtoollisen nauttimisen jälkeen liikkeelle. Sieltä Jeesus lähtee rukoustaisteluun Getsemaneen, jossa hänet vangitaan. Häntä kuulustellaan ja piinataan koko seuraava yö ja tuomion langettamisen jälkeen vihdoin naulitaan ristille pitkäperjantaina.

Tämän messun päätteeksi alttarin koko Jeesuksen kärsimyspolkua viitoittamaan. Kaikki verhotaan mustiin huomista, pitkäperjantain kärsimysjuhlaa varten.  Viemme pois kaikki kynttilät ja pelkästään Jeesuksen kynttilä jää loistamaan. Näin kärsimyksenkin takaa sarastaa pääsiäisen aamun ylösnousemuksen ja uuden elämän valo.  Siihen saamme valmistautua nauttimalla Herran pyhän ehtoollisen. Se on muistoateria, kiitosateria, yhteysateria ja rukouksen paikka. Pyhä Henki koskettakoon meitä pyhällä aterialla ja antakoon itse kullekin sen, minkä tänään tarvitsemme.