Helluntain saarna Sääksmäen kirkossa

Evankeliumi

Joh. 3: 16-21

Jeesus sanoi Nikodemokselle:
    ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.

    Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”

Olin kerran pitämässä helluntaimessua ja luettiin apostolien tekojen lukukappaletta. Siinä kohtaa, missä sanottiin, että taivaalta kuului kohahdus, joku kaatoi mikrofonin. Vaikuttava äänitehoste toi ihmeelliset tapahtumat odottamatta lähelle. Tuulenpuuskan kerrotaan täyttäneen talon, ja tulenlieskojen laskeutuneen opetuslasten ylle. Nämä alkoivat puhua vierailla kielillä Jumalan suurista teoista. Läsnäolijat olivat aivan hämmennyksissään, koska oppimattomat Galilean kalastajat väänsivät useimpia Välimeren alueen kieliä. Pietarin puheen jälkeen kolmisen tuhatta ihmistä halusi tulla kastetuksi. Kristinuskon katsotaan syntyneen näiden tapahtumien seurauksena. Sinä ja minä ja Hentun Liisa ollaan mukana tässä samassa hengen liikkeessä, Kristuksen maailmanlaajassa kirkossa.

Pyhä Henki on elämän oma henki. Pyhä Henki on kirkon synnyttäjä. Pyhä Henki vakuuttaa meitä siitä, että Luoja etsii yhteyttä jokaiseen luotuunsa. Nikodemus sai kuulla, että Jumalan rakkaus ilmeni Jeesuksen lähettämisenä, ”jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”.

Taivaan Isä kutsuu meitä rakkauden ja totuuden valtakuntaan. Jumala loi meidät omaksi kuvakseen ja lähetti poikansa opastamaan ja tuomaan armon ja sovituksen jokaisen ulottuville. Pyhä Henki, elämän henki, kutsuu meitä oikeudenmukaisuuden ja armon valtakuntaan.

Onnellisen elämän salaisuuksia on kyky antaa anteeksi.  Kun kaveri kiusaa, antaudutko lattiamatoksi, jonka päällä hän saa kävellä? Vai nousetko ylös ja sanot päättävästi: minua ei kiusata! Riidan jälkeen elämä jatkuu. Ellei anna anteeksi, jää kiinni katkeruuden ja kateuden suohon.

Kuinka monen sisaruksen välit onkaan menneet poikki  perintöriidan seurauksena? Tunnemme kaikki besserwisser tyypin, joka aina tietää asiat paremmin ja on itse mielestään oikeassa. Leikillisesti pohjalaisen taivutuskaavahan sanotaan menevän näin: Moon oikias, soot vääräs, soon vääräs. Moomma oikias, tootta vääräs, noon vääräs! Kristillinen lähimmäisenrakkaus kutsuu meitä oikeassa olemisen sijasta kunnioittamaan toisessa olevaa Jumalan kuvaa, pyrkimään totuuteen ja rakkauteen, näkemään asioita hänen kannaltaan. 

Pyhä Henki lähetti opetuslapset kertomaan hyvää uutista. Saarnaamisen teho ei riipu puhujasta, vaan Jumalan Hengestä, joka puheen kautta koskettaa ihmistä. Pyhä Henki on seurakunnan pomo! Hän tekee työn, ei me ihmiset. Hän antaa myös armolahjoja, joilla voimme palvella toisiamme.

Näistä Paavali kirjoittaa toisaalla. Auttaminen, opettaminen, lohduttaminen ja johtaminen ovat sellaisia. Sellainen on myös rohkaisemisen armolahja. Ajatelkaa, mikä siunaus kätkeytyy rohkaisijan lahjaan! Äiti tai isä, joka aina näkee lapsensa mahdollisuudet hyvään, saa hänessä aikaan hyvän kasvun. Toisin käy sen, jolle sanotaan: Sinusta ei koskaan tule mitään! Armolahjoja ovat myös kielilläpuhuminen, sairaiden puolesta rukoileminen ja profetoiminen. Kaikki lahjat tähtäävät siihen, että heräisi luottamus Jumalaan ja että ihmiset välittäisivät toisistaan kaikella tavalla. Lahja ei ole saajan omaisuutta eivätkä armolahjatkaan itseämme varten. Ne ovat siksi, että välittäminen ja rakkaus kasvaisivat.

Piispamme lausuivat helluntaitervehdyksessä vuonna 2007 näin: ”Myös tänään Pyhä Henki varustaa kirkkonsa monenlaisilla armolahjoilla eli karismoilla. Kirkko on kuin äiti joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä (Iso katekismus). Kasteessa hän synnyttää meidät uudesti ja liittää Kristukseen. Ehtoollisessa hän vahvistaa uskoamme ja rakkauttamme. Siksi evankeliumia julistava ja pyhiä sakramentteja jakava kirkko on karismaattinen yhteisö… Karismaattisuudella tarkoitetaan myös kokemuksellista kristillisyyttä. Siihen voi liittyä esimerkiksi parantumista, liikutusta, profetoimista ja kielillä puhumista. Tällainen kristillisyys on osa seurakuntiemme elämää.”

Helluntai on myös lähetystyön synttäri. Annamme tänään lahjan Tansanialaisen, Mwanzan alueella sijaitsevan seurakunnan rakentamiseksi. Pastori Katri Härkönen kertoo näin: ”maaliskuussa 2018 pienessä Ishoshan saarnapaikassa vietettiin juhlaa. Siellä siunattiin kirkon peruskivi. Lokakuussa 2012 Isoshan kylän vanhin kutsutti minut luokseen. Hän sanoi: meillä ei ole kirkkoa, ja me tarvitsemme sellaisen. Haluan, että aloitamme tänään. Minä kuolen pian. Haluan nähdä kirkon valmistuvat. Pyhä Henki kutsuu minut tähän työhön, enkä esitä vastalauseita. En halua kuulla niitä sinultakaan! Monien vaikeuksien jälkeen Ishakan poismentyä, hänen poikansa saattoivat hankkeen päätökseen. Viime maaliskuussa kirkon peruskiven siunaamistilaisuudessa pojat vetivät minut syrjään ja näyttivät työstä ahavoituneita käsiään: ”Mitä sinä näet?”, he kysyivät. ”Näen kolme voimakasta käsiparia, jotka ovat tehneet hellittämättä työtä tämän kirkon rakentumiseksi”, minä vastasin. ”Niinkö? Meistä näissä käsissä on läsnä itse Pyhä Henki, joka rakentaa ja lohduttaa lapsiaan”, he sanoivat.

Te ensi kesän leireille osallistuvat isoset olette saaneet tehtävän. Saatte huolehtia rippikoululaisten hyvinvoinnista vetämällä ryhmiä ja tutkia yhdessä heidän kanssaan, mitä Raamattu Jumalasta sanoo. Päivän teksti kertoo olennaisen: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa”.

Kun kohta siunaamme teidät apostolisella siunauksella alttarikaiteen äärellä, saatte osaksenne valtuutuksen toimia Kristuksen kirjeenä omassa isosen tehtävässänne. Älkää siis pelätkö: teidät lähetetään tehtävään, joka ei ole omanne. Kun Mestari lähettää, hän on rinnallanne kaiken aikaa ja hänen tehtäviinsä liittyy myös siunauksensa.

Astukaa siis alttarin ääreen tunnustamaan uskonne ja ottamaan vastaan siunauksen.