Kirkkoherra Markku Antolan puhe vapaaehtoisten kiitosjuhlassa

20.12.2018 10.00

uudenvuoden_M.jpg

Rakkaat ystävät, hyvät seurakunnan vastuunkantajat.

Jeesuksen ylösnousemuksen ja helluntain jälkeen opetuslapset ja yhä kasvava joukko ”jeesuslaisia” kokoontuivat kodeissa. Varhaisin uskontunnustus lienee ollut ”Kyrios Kristos” = Jeesus on Herra.  Jokainen joukkoon liittyvä tajusi olevansa ylösnousemuksen ja iloisen uutisen asialle. Kristinusko levisi ja kasvoi Rooman valtakunnassa vainoista huolimatta kulovalkean tavoin. On arvioitu, että jo 200-luvulla 7% Välimeren maiden väestöstä oli kristittyjä. Se on aika paljon. Jokainen Jeesuksen seuraaja oli samalla hyvän uutisen sanansaattaja ja vei vakaumuksensa kaikkialle, minne meni. Tältä marttyyriajalta periytyy lukuisia kertomuksia niistä ihmisistä, jotka maksoivat uskosta hengellään. Tällainen oli myös Lucia, jonka päivää juuri vietimme. Rooman kaupungin alla oli satojen kilometrien tunnelit, on vieläkin, joissa kristityt piileksivät vainojen pelossa. Mikä sai heidät näkemään Jeesuksessa sellaisen maailman toivon, että kannatti elää henkipattona?

Ennen pitkää Rooman valtakunnassa tajuttiin, ettei kristinuskoa voi hävittää millään keinolla. Se sallittiin 300-luvun alussa ja siitä tehtiin valtionuskonto Theodosius Suuren aikana vuonna 380.

Alkuseurakunnassa kaikki olivat aktiivisia agentteja ja toimijoita. Vasta vähitellen, kirkon kasvaessa alkoi kehittyä virka - pappisvirka, diakonian virka, presbyteerit jne. Myöhemmin kirkon historiassa on nähty, että kirkossa vallitsee luova jännitys viran ja maallikkoaktiivisuuden välillä. Mitään kirkkoa ei ole olemassa, joka muodostuisi vain koulutuksen saaneista seurakuntatyöntekijöistä. Me Kristukseen kastetut ja uskovat seurakuntalaiset muodostamme seurakunnan. Seurakunnassa on järjestyksen vuoksi asetettu erilaisia virkoja, mutta ne ovat olemassa, jotta perustehtävä: hyvä uutinen armosta ja sovinnosta, voisi esteettä levitä.

Oma kansankirkkomme on varsin vanha. Se pohjaa katoliseen traditioon keskiajalta ja muuttui hitaasti Mikael Agricolan päivistä luterilaisen tunnustuksen mukaiseksi. Sana ja sakramentit ovat aina olleet tärkeitä kirkollemme. Sen perinteissä on korostettu kirkon virkaa, mutta samaan hengenvetoon täytyy sanoa, että myös maallikkoaktiivisuutta. Kaikki kirkkomme herätysliikkeet ovat maallikkoliikkeitä, siis liikkeitä, jossa seurakuntalaiset ovat paitsi istumassa ja uskomassa, myös julistamassa, puhumassa, laulamassa ja rukoilemassa näin todistaen omasta uskostaan.

Kirkkomme elää jälleen yhtä murroskautta. Enää ei ole itsestään selvää, että lapset kastetaan. Rippikoulun innolla käyneistä nuorista moni eroaa kirkosta varhaisessa aikuisuudessa. Seurakuntien jäsenmäärä pienenee ja taloudelliset voimavarat vähenevät. Hyvä puoli asiassa on se, että kirkkomme on verotusoikeuden ja kristillisten arvojen kunnioituksen takia varsin varakas verrattuna moneen muuhun. Sekä henkilöstöä että kiinteistöjä on hankittu runsaasti hyvinä aikoina. On siis mistä säästää. 

Tärkeä kysymys tämän keskellä onkin se, millä tavoin voimme säilyttää innostuneen seurakuntatoiminnan tavan, kun sekä henkilöstöä että kiinteistöjä on jatkuvasti vähennettävä. Mielestäni merkittävä ratkaisun avain löytyy varhaiskirkon ajoilta. Seurakunta voi olla olemassa, vaikka sillä ei olisi yhtään palkattua työntekijää. Seurakuntalaiset voivat ottaa vastuuta yhä enenevässä määrin siitä, mitä seurakunnassa tapahtuu. Seurakuntamme strategia, Tienviitat 2022 on ottanut avainalueikseen kohtaamisen ja seurakuntalaiset. Kristus kohtasi avun tarvitsijoita jatkuvasti. Hän ei kävellyt heidän ohitseen. Ylösnousseen kohtaaminen muutti Saulin elämän niin, että hänestä tuli pakanain apostoli, Paavali. Kristus kohdataan tänään jokaisessa vastaantulevassa. Ja jokainen vastaantuleva voi olla Kristus. Me kristityt toimimme hänen käsinään ja jalkoinaan.

Te, rakkaat seurakuntalaiset, olette jälleen tämän vuoden aikana uurastaneet erilaisissa seurakunnan palvelutehtävissä. Niitä on niin monenlaisia, että niiden luetteleminen on vaarallista siksi, että jokin tehtävä voisi jäädä mainitsematta, siksi en luettele. Jokainen tehtävä, jossa voi palvella Kristuksen käsinä ja jalkoina on yhtä tärkeä. Meidät on kutsuttu todistamaan uskosta sanoin ja teoin.

Ensi keväänä seurakunnassamme käynnistyy Tienviitat 2022 johdosta vapaaehtoistyön koordinaattorin johdolla prosessi, jossa pyrimme yhä paremmin organisoimaan ja työskentelemään seurakuntalaisten ehdoilla.

Tässä tilaisuudessa haluan lausua lämpimät kiitokset kaikille, jotka ovat olleet mukana rakentamassa seurakuntaamme. Voitte välittää kiitokset myös niille, jotka eivät nyt ole päässeet mukaan. Juhlahetken päätyttyä voitte kerätä pöydältä lahjaksi sellaiset tavarat, jotka teitä kiinnostavat. Haluan pukea kiitokseni perinteikkään laulun muotoon lahjasta, jonka olette seurakunnalle, siis itse Mestari Kristukselle antaneet, kun olette antaneet ajastanne ja nähneet vaivaa tehtävissänne.

Kiitos olkohon, kiitos olkohon teidän lahjainne edestä.
Teidän lahjainne pitäis' oleman julki Jumalan edessä.
Ja me toivotamm', ja me toivotamm' onnellista ja hyvää joulua.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

« Uutislistaukseen