Helluntain saarna 9.6.2019 Sääksmäen kirkossa, kirkkoherra Markku Antola

11.6.2019 13.54

Evankeliumi

Joh. 14: 23-29

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani - mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
    Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
    Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”

Onnittelut syntymäpäivän johdosta, maailmanlaaja Kristuksen seurakunta! Onnittelut Sääksmäen luterilainen seurakunta! Sydämelliset onnittelut sinulle, joka vietät kanssani tänään suurta kristikunnan juhlaa!

Juhlimme Jumalan suuria tekoja. Ihmettelemme eloon herännyttä luontoa ja sitä, mikä kaiken tämän jatkuvan luomisen saa aikaan. Pyhä Henki on elämän oma henki. Luomiskertomuksen mukaan Jumala puhalsi ihmiseen henkensä ja niin hänestä tuli elävä sielu. Elämää ei siis ole olemassa muuten, kuin Luojan lahjana. Kun henkäiset sisään ja ulos, olet olemisen ytimessä. Jumalan nimikin on ”Ehje, Jahve” - Minä olen se, mikä olen. Toivon, että voit virittäytyä tässä messussa sellaiseen moodiin, jossa voit iloita olemassaolostasi. Sellaiseen moodiin, jossa voit tuntea siitä kiitollisuutta Luojaasi kohtaan. Ja sellaiseen moodiin, jossa voit olla avoin Jumalan antamille lahjoille.

Jeesus lupasi lähtiessään lähettää Pyhän Hengen, jonka oli määrä muistuttaa oppilaita hänen opetuksistaan. Jeesus halusi lohduttaa seuraajiaan lähtönsä kynnyksellä sillä, että hän ei jätä heitä yksin. ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen.” Kristinuskon ydin on tässä. Kristus lupaa olla seuraajiensa kanssa kaikki päivät maailman loppuun asti. Pyhän Hengen tehtävä on tuoda Jeesus, hänen armonsa ja rakkautensa näkyväksi ja vaikuttavaksi yhä uudelleen ja uudelleen. Pyhä Henki on Jumalan kolmas ulottuvuus. Hänen työnsä on näkymätöntä mutta varsin vaikuttavaa. Tästä ensimmäinen helluntai oli oiva osoitus.

Jerusalemiin kokoontuneita ihmisiä oli koolla pilvin pimein kaikista lähimaista ja kulttuureista ja kieliryhmistä. ”He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.” Hyvä uutinen Jumalan rakkauden lähettiläästä, Jeesuksesta, tuli silloin selväksi suurelle joukolle erilaisia ihmisiä.  Ensimmäinen helluntai oli kristillisen kirkon kehto, koska seurakunta syntyi silloin. Paikalla olleet tulivat vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on kuollut ja ylösnoussut sovittaakseen maailman synnit.

Helluntain kieli-ihmeessä oli kysymys ymmärrettävän ja olemassa olevan kielen puhumisesta ilman, että sitä olisi itse opiskeltu. Itse kiinan kieltä kaksi vuotta päätoimisesti opiskelleena ymmärrän, miten mahtavaa olisi, jos esimerkiksi lähetystyöntekijät saisivat tällaisen kyvyn käyttöönsä. Näin ei kuitenkaan kirkon historiassa ole tapahtunut. Tavallisesti ilmiö, josta puhutaan kielilläpuhumisena, on rukouksena äänteiden muodostamista ilman, että olisi kysymyksessä kieliopillinen kieli. Englanniksi sanotaan ”tongues”. Meillä suomenkielessä on vain yksi vastine: kieli on sekä suussa oleva elin että puhuttu kommunikaatiokeino. Kielilläpuhuminen on kuitenkin kommunikaatiota. Se on kuin vauvan jokeltelua, jolla hän rakentaa yhteyttä huoltajaansa. Pyhän Hengen antamista lahjoista kielilläpuhuminen on yksi, ja sellaisenaan se rakentaa rukoilijan henkilökohtaista uskoa ja luottamusta kaikkivaltiaaseen. Muita vastaavanlaisia Pyhän Hengen armolahjoja apostoli Paavalin mukaan ovat esim. profetoiminen, sairaiden parantaminen, johtaminen, opettaminen, rohkaiseminen ja auttaminen.

Kirkon historia tuntee alkuseurakunnassa olleen käytännön kielilläpuhumisesta normaalina käytäntönä aina 300-luvulle asti. Samoihin aikoihin, kun marttyyrikirkon aika päättyi ja kristinuskosta tuli ensin sallittu uskonto, ja sitten peräti pakollinen valtionuskonto vuonna 380, käytäntö jäi syrjään, joutui taka-alalle. Kirkon virka ja karisma, henkilahjat, joutuivat vastakkainasetteluun keskenään ja seurauksena oli, että henkilahjoja arvostavat joutuivat syrjään. Keskiajalla karismaattisia lahjoja harjoitettiin lähinnä luostareissa. Meillä koti-Suomessakin vaikuttaneissa herätysliikkeissä on nähty ja koettu unissasaarnaamista, profetoimista ja erilaisia liikutuksia ainakin rukoilevaisliikkeen, lestadiolaisuuden ja herännäisyyden alkuaikoina.

Helluntaiherätys toi 1900-luvun alussa kielilläpuhumisen ja karismaattiset armolahjat laajan julkisuuden piiriin. Azuza -kadun herätyksestä vuonna 1906 alkanut helluntaiherätys on nykyisin eri muodoissaan laajempi ilmiö kuin protestanttiset kirkot yhteensä. Lisäksi se kasvaa räjähdysmäisesti erityisesti Etelä-Amerikassa ja Afrikassa. 1960 -luvulla niin ikään Los Angelesissa alkanut karismaattinen uudistus, toinen merkittävä Pyhän Hengen armolahjoja korostava aalto, levisi vauhdilla episkopaalikirkosta (siis Amerikan Anglikaaneista) presbyteerisiin ja reformoituhin kirkkoihin. Liike on saanut merkittävän jalansijan myös katolisessa kirkossa, jossa tätä siipeä kutsutaan ”Pentecostal Catholics” siis helluntailaisiksi katolisiksi.

Oman kotikirkkomme piirissä armolahjojen käyttöä korostava tunnetuin liike on Hengen uudistus kirkossamme. Sen kesäjuhla järjestettiin Valkeakoskella vuonna 2015. Juhlan hedelmänä me paikkakunnan eri kristityt olemme tiivistäneet yhteistyötämme ja järjestämme säännöllisesti yhdessä mm. rukousiltoja. Tänä vuonna elokuussa juhlat järjestetään naapuriseurakunnan, Lempäälän alueella Ideaparkissa.  Mikään kristillinen ryhmä ei kuitenkaan voi omia Pyhää Henkeä. Jumalan Pyhä Henki on suvereeni persoona, joka tekee, mitä tahtoo. Augsburgin tunnustuksen viidennen artiklan mukaan hän vaikuttaa uskoa ”milloin ja missä tahtoo”. Hän ei ole minkään uskonlahkon, liikkeen sen enempää kuin kirkon viranhaltijoidenkaan käskettävissä. Pyhän Hengen toiminta ei siis rajoitu niihin, jotka puhuvat kielillä, tai ovat saaneet tehtäväksi rukoilla sairaiden puolesta. Ensimmäisenä helluntaina hän herätti uskon kolmessa tuhannessa ihmisessä, jotka kuulivat Pietarin puheen. Hän herättää uskon tänäänkin. Näin voi tapahtua messussa, Raamattua lukiessa, luonnossa samoillessa tai rippikoulua käyvän nuoren sydämessä. Kirkon työn subjekti on Jumala. Mihin meitä sanan julistajia sitten tarvitaan?

Pappi voi kuvitella, että olemalla parempi kristitty, tai pitämällä vauhdikkaan saarnan, hän voisi edistää paremmin Jumalan valtakunnan työtä. Ei voi. Kristillinen julistaja voi ahdistua siitä, ettei osaa asettaa sanojaan oikein, eikä saa siksi viestiään perille. Helluntai on meille julistajille oikea vapautuksen juhla. Voimme seurata opetuslasten esimerkkiä: he vain kutsuivat kokoukseen koolle. Taivaasta tullut humaus, tulenlieskat ja kielet, tulivat kaikki lahjana ja valmistivat kuulijoiden mielet ottamaan vastaan Pietarin puheen. Pietarin saarna käsitteli Jeesusta ja hänen työtään. Ei kai meiltäkään muuta voida vaatia, kuin puhua Jeesuksesta, hänen rakkaudestaan ja armostaan. Pyhä Henki tekee työnsä vakuuttamalla ihmiset hyvän uutisen aitoudesta ja tehokkuudesta.

Luoja lahjoitti meille elämän. Kristus on lunastanut syntivelkamme ja lahjoittaa meille armonsa tänäänkin. Siitä saamme vakuutuksen ehtoollisella, jossa hän itse on läsnä ja sanoo: sinun puolestasi annettu ja sinun puolestasi vuodatettu. Pyhä Henki jakaa lahjojaan kaikille niille, joiden sydämessä on tilaa Jumalan hyvyydelle ja rakkaudelle.

Heleää helluntaita: Jumala on kanssamme!

Markku Antola, kirkkoherra, teologian tohtori

« Uutislistaukseen