Saarna Kappelikirkossa 18.8.2019 Markku Antola, kirkkoherra, TT

20.8.2019 10.07

Toinen lukukappale

1. Piet. 4: 7-11

Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla. Ennen kaikkea pysykää kestävinä keskinäisessä rakkaudessanne, sillä ”rakkaus peittää paljotkin synnit”. Olkaa nurkumatta vieraanvaraisia toinen toisellenne. Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

Evankeliumi

Luuk. 16: 1-9

Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: ”Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. - Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’”
    Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
    ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”

 

 

”Lainaa vain, lainaa vain, oot lainaa mulle hetken vain…” Maarit Hurmerinta laulaa siitä, kuinka ohimenevä hetki on vauvan lapsuus ja miten se väistämättä menee ohi. Päivän aiheena on uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Eikös siinä ole kysymys vastaavasta asiasta; emme omista omaa elämäämme, vaan olemme tilivelvollisia siitä itse elämänantajalle. Elämän sanotan olevan lahja, joka on tullut osaksemme ilman, että meiltä on kysytty halukkuutta elämiseen. Lahjasta puhuminen voi myös vaikuttaa niin, että elämällään voi tehdä mitä lystää, koska se on omaisuuttani. Jos elämää ajatellaankin lainana, sen omistajuus säilyy elämänantajalla.

Tähän suuntaan ohjaa ajatuksiamme myös varsin erikoinen Jeesuksen vertaus viekkaasta taloudenhoitajasta. Hän ryhtyi turvaamaan tulevaisuuttaan leikkaamalla omin luvin isäntänsä velallisten velkoja. Jeesus kehui epärehellistä taloudenhoitajaa ja kehotti hankkimaan väärällä rikkaudella ystäviä itselleen.

On elämä sitten lahja tai laina, se on ohimenevä hetki verrattuna ikuisuuteen. Me olemme ikuisuusolentoja. Katekismus opettaa, että elämän kallein asia on Jumalan lapseksi pääseminen. Elämme aikaa, joka arvostaa kokemusten etsintää ja maallista hyvinvointia. Valitettavasti korkea elintaso ei ole tuonut mukanaan tyytyväisyyttä. Elämän mielekkyyden ja tarkoituksen etsintä käy kiivaana, ei vain nuorten ihmisten, vaan kaikenikäisten elämässä. 

Kristillisen kirkon tehtävä on viestiä näkymättömästä todellisuudesta, johon kuuluu Jumalan maailmanhallinta ja ihmisen elämän täydellinen riippuvuus siitä, mitä ylhäältä annetaan. Monille elämän kriisi, läheisen kuolema tai avioero laukaisee tämän elämän etsinnän.

Kirkon aarre on rakkauden ja armon viesti, joka on tarkoitettu kaikille. Pietari kehottaa pysymään keskinäisessä rakkaudessa ja olemaan vieraanvarainen. Hän muistuttaa, että tehtävämme on palvella kukin saamallamme armolahjoilla lähimmäistä: puhuja puhukoon Jumalan sanoja ja palvelija palvelkoon Jumalan antamalla voimalla.

Näissä kehotuksissa näkyy se, että elämämme on itse asiassa Taivaallisen Isän antamaa lahjaa, lainaa ja tehtävää. Ihminen ei ole onnellisimmillaan tavoitellessaan itselle kaikkea kivaa. Olemassaolon mieli löytyy yhteydestä toisiin ihmisiin ja asenteesta olla käytettävissä ja tarpeellinen. Me tarvitsemme toisiamme oikeasti. Lähimmäisenrakkaus on tilan antamista toiselle. Tästä parhaan esimerkin antoi itse Jeesus eläissään. Hän vaelsi ympäri Galileaa ja paransi sairaita. Hän kosketti ihmisiä ihan konkreettisesti ja opetti taivasten valtakunnasta, jossa asiat ovat toisin kuin tässä näkyvässä.

Pietarin ohjeen ydin on tekstissä heti alussa: ”Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla.” Rukous on hengellistä hengittämistä, joskus vain huokailua Jumalan puoleen. Rukoilen säännöllisesti niiden ihmisten puolesta, joita kohtaan ja joiden kanssa jaan elämääni. Saadessani rukouspyynnön jaan sen joidenkin läheisteni kanssa kantaaksemme rukouksen pyytäjää Jumalan kasvojen eteen. On henkeäsalpaavan kiinnostavaa nähdä, miten asiat ratkeavat tai hoituvat, ja millaisen avun sairas saa ahdinkoonsa. Jumalalla on valta parantaa sairauksia. Mutta tämä ei poista sitä todellisuutta, että kuljemme joka päivä kohti omaa kuolemaamme. Siksi olennaisempaa kuin se, että joku pääsee taudistaan, on se, että hän löytää yhteyden anteeksiantavan Vapahtajan, Jeesuksen Kristuksen syliin. Jeesus tarvitsee sinua ja minua käsikseen ja jaloikseen jatkaakseen hyvän sanoman levittämistä omana aikanamme.

Jos joku ei usko Jumalaan, siihen on tässä maassa täysi vapaus. Yhtä suuri oikeutus on turvautua kaikkivaltiaaseen ja elää elämäänsä toisia palvellen. Siihen meidät on kutsuttu.

Tunnustamme uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan apostolisen uskontunnustuksen sanoin.

 

« Uutislistaukseen