Uutislistaukseen

Itsenäisyyspäivän saarna Kappelikirkossa

7.12.2020 11.21

Evankeliumi Joh. 8:31-36

Niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen, Jeesus sanoi: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita”. He vastasivat hänelle: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä, emme me ole koskaan olleet kenenkään orjia.  Kuinka voit sanoa, että meistä tulee vapaita?” Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti, jokainen joka tekee syntiä, on synnin orja. Orja ei pysy talossa ikuisesti, mutta poika pysyy. Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita.”

Mikä on totuus, kysyi aikanaan Pilatus Jeesusta kuulustellessaan. Viime vuosina on lanseerattu uusi käsite: rinnakkaiset totuudet. Kun tosiasioita on vaikeata kohdata, ne voi kieltää ja elää omassa kuplassaan. Esimerkkinä vaikkapa se, voidaanko USA:n presidentin vaaleja pitää vilpillisinä vain siksi, että hallitseva viranhaltija joutuu väistymään vaalit hävittyään?

Juutalais-kristillisen maailmankatsomuksen pohjana on filosofinen lähtökohta siitä, että asiat joko ovat jollain mallilla tai sitten eivät ole. Joko minä tänään olen tässä kirkossa tai en ole. Muita vaihtoehtoja ei ole. En voi yhtä aikaa olla kirkossa ja olla olematta. Seuratessasi jumalanpalvelusta suoratoistettuna Youtubessa, joko seuraat sitä tai et seuraa. Yhtä aikaa ei voi tehdä molempia.

Jeesus puhuu totuudesta eksistentiaalisessa mielessä. Jumalan sana opettaa totuutta Jumalasta ja totuutta ihmisestä. Totuuden tunnustaminen on tie vapauteen. Tunnemme lentävän lauseen siitä, että totuuden tunnustaminen on ensimmäinen askel viisauteen. Uskon, että Jeesus puhuu totuudesta elämän eheyden merkityksessä. Olemassa olevien tosiasioiden tunnustaminen avaa tien vapauteen.

”Joka tekee syntiä, on synnin orja”. Puhe synnistä ei ole erityisen muodikasta. Syntiä on kaikki se, mikä erottaa meidät Jumalasta. Syntiä on epärehellisyys, kateus, paha puhe, toisen kampittaminen, ahneus, hillittömyys, välinpitämättömyys ja laiskuus. Me ihmiset olemme syntiinlankeemuksen seurauksena alituiseen alttiit lankeamaan syntiin ja pahuuteen. Sillä vahingoitamme lähimmäisiämme usein vahingossa ja toisinaan tahallaan. Samalla jätämme käyttämättä mahdollisuuden tukea, hoitaa ja rakastaa lähimmäistä. Synti on paha asia ja siksi siitä pitää myös puhua.

Jeesuksella on valta vapauttaa synnistä. Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa antaa oikeuden jokaiselle Jeesukseen uskovalle saada anteeksi syntinsä. Tänäänkin olemme yhteisessä ripissä tunnustaneet syntimme, ja saaneet ne anteeksi. Tämä anteeksianto omistetaan uskolla.

Mutta Jeesuksella on valta myös toisessa mielessä vapauttaa meidät synnistä. Kun seuraamme hänen esimerkkiään ihmisten rakkaudellisessa kohtaamisessa, tulemme tehneeksi niitä tekoja, jotka lisäävät välittämisen, tukemisen ja rakastamisen määrää maailmassa. ”Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita!”

Tänään juhlimme itsenäistä ja vapaata Suomea. Jeesus on vapauttanut meidät synnin vallasta. Hän on myös johdattanut kansaamme ihmeellisellä tavalla saamaan ja säilyttämään valtiollisen vapauden. Osammeko olla kiitollisia itsenäisestä isänmaasta? Kiitollisuus on mielentila, joka syntyy, kun ymmärrämme, kuinka suuren lahjan olemme itsenäisyydessä saaneet. Suomi on nykyisin valtio, jota maailmalla katsotaan ihaillen monessa suhteessa. Koulutusjärjestelmämme, tasa-arvon toteutuminen ja demokraattiset oikeudet sekä turvallisuus ovat kaikki huippuluokkaa. Tämä ei ole sattumaa. Se on kovan ja määrätietoisen työn tuloksena syntynyttä. Mutta se vaatii työtä myös tulevaisuudessa. Siksi meillä riittää työtä vielä jatkossakin.

Miten voimme torjua synnin tuhovaikutuksia yhteiskunnassamme? Niistä yksi on lisääntyvä yksinäisyys. Yhä useammat elävät pitempään, mikä on hieno asia. Mutta kristillisen arvopohjan rapautuessa lähimmäisenrakkautta ei enää pidetä ydinarvona. Ikäihmisiä halutaan hoitaa mahdollisimman edullisesti ja vähällä vaivalla. Tähän pitää saada aikaan muutosta.

Toinen on kasvava itsekkyys. Yksilökeskeinen elämäntapa ja omien tarpeiden asettaminen kaiken edelle eristää ihmiset toisistaan. Kun kukin kansanryhmä puolusta vain omia etujaan, ei nähdä yhteistä hyvää ja solidaarisuuden tarpeellisuutta. Hyvän jakaminen on aina vain vaikeampaa. Kolmas on arvojen rapautuminen. Tämä maa on rakennettu kristillisille arvoille. Kun ne hämärtyvät, astuvat tilalle oman edun tavoittelu muista välittämättä. Tätä on syytä vastustaa ja vedota uskonnonvapauden periaatteisiin. Tässä maassa nimittäin saa edelleen vapaasti harjoittaa uskontoa. Ja siksi on syytä myös tehdä niin.

Rakkaat ystävät. Voimmeko me tänään sitoutua taisteluun itsenäisen isänmaan puolesta syntiä vastaan kaikin käytettävissä olevin keinoin? Voimmeko kääntää uhkat mahdollisuuksiksi? Voimmeko omassa elämässämme ja lähiympäristössä pitää yllä uskoa, toivoa ja rakkautta? Nämä ovat ne arvot, joihin Sääksmäen seurakuntana olemme sitoutuneet. Tehtävämme on viljellä ja varjella. Se ei tarkoita ensi sijassa maanviljelystä vaan kaikkea inhimillistä hengen viljelyä ja sitä, että pidämme ympäristöstämme huolta. Olemme siksi parhaillaan hankkimassa ympäristödiplomia seurakunnallemme.

Olkoon tämä itsenäisyyspäivä kiitollisuuden ja armon, Jumalan hyvyyden ja huolenpidon juhla! Saamme rakentaa maatamme luottaen kaikkivaltiaan johdatukseen ja läsnäoloon elämässämme. ”Jos Poika tekee teidät vapaiksi, te tulette todellisesti vapaiksi.”

Tänään, juhlan kunniaksi, tunnustamme uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan Nikean tunnustuksen mukaan.

​​​​​​​Markku Antola, kirkkoherra, TT