3. adventtisunnuntain saarna Kappelikirkossa 13.12.2020

Saarna 13.12.2020

Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.”  Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä hänelle anneta taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ”En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään” Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vierellään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” ( Joh.3:26-30 ).

Johannes Kastaja oli profeetta. Häneltä kyseltiin, ”oletko sinä odotettu Messias?” ”En ole”, vastasi Johannes. ”Oletko uusi Elia tai luvattu profeetta?”  ”En ole”, vastaa Johannes. ”Kuka sitten olet?”, kysytään. Johannes sanoo olevansa Messiaan tien valmistaja. Hän on huutavan ääni erämaassa. Hänen jälkeensä olisi tulossa se, jonka kengännauhojakaan Johannes ei katso olevansa arvollinen avaamaan. Johannes kastaa vedellä ja kutsuu parannukseen, mutta hänen jälkeensä tuleva ottaa maailman synnin pois ja kastaa Pyhän hengellä. Johanneksen jälkeen tuleva on Messias, joka tuo Jumalan pelastuksen. Pyhän hengen antaminenkin tarkoittaa Jumalan pelastuksen lopullista ja täysimittaista toteutumista. Johannes ymmärtää, että hänen jälkeensä tuleva toteuttaa Jumalan tahdon, pelastuksen ja synnin tuomion.

Edelleen evankeliumi kuvaa Johanneksen ”sulhasen ystäväksi”. Ehkä ajan häätavoissa sulhasen ystävä kuulutti hääväelle sulhasen olevan saapumassa häätaloon. Hääjuhla vietettiin morsiamen kodissa, johon sulhanen juhlallisesti saapui. Sulhasta odotettiin. Muistamme myös evankeliumin kertomuksen sulhasta odottavista 5 viisaasta ja 5 tyhmästä neitsyestä. Sulhasen ystävä iloitsee sulhasen tulosta ja onnesta. Johanneskin iloitsee nähdessään Jumalan lupausten toteutuvan Jeesuksessa.  Olisi alkamassa se suuri hääjuhla, joksi Jeesuskin taivasta usein vertasi. Hääjuhlan vertauskuvaan liittyen Kristuksen seurakuntaa nimitetään joissakin Raamatun opetuksissa Jeesuksen morsiameksi. Olemmekohan mekin sitten mukana taivaan juhlassa. Siellä on Jeesus, näemme hänet. Ja siellä on Johanneskin, varmasti juuri evankeliumin sanan tavoin iloitsemassa Jeesuksen kanssa ja Jeesusta kuunnellessaan. Se on se päivä, jolloin Jeesuksen sana on: ”Tulkaa minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” Sen sanan haluamme kuulla ja sitä odotamme. Siitä iloitsemme.

Johannes oli profeetta. Jumala oli paljastanut hänelle jotakin omista salaisuuksistaan ja pelastuksen suunnitelmista. Johannesta kannusti tietoisuus Jumalan kutsusta ja ymmärrys Jumalan pyhyydestä ja armollisuudesta. Johannes oli jo vauvana saanut Jumalan tahtoman nimen. Johannes-nimi tarkoittaa ”Jumala on armollinen”. Vaikka Johannes näyttäytyi ankarana parannuksen saarnaajana, hänen perussanomansa oli Jumalan pelastuksen odotus. Jumalan armo annetaan ihmiskunnalla. Jumalan pelastuksen vastaanottamiseen Johannes kutsuu. Se oli Johanneksen kutsumus ja tehtävä. Avatkaa sydämiinne tie tulevalla Vapahtajalle.

Tien valmistaminen tapahtuu tietysti aina jotakin tarkoitusta ja kulkijoita varten. Jesaja-profeetalta otettu sana tien valmistamisesta liittyi alun perin pakkosiirtolaisuudesta kotimaahan palaavien rohkaisemiseen. Jumala lupasi pääsyn vankeudesta kotimaahan. Sama kuva tienvalmistamisesta sopi myös tien valmistamiseen Jeesukselle. Profeetta kertoo Jumalan pelastusteosta, joka pian toteutuu. Evankeliumissa myöhemmin kerrotaan Jeesuksen saapuminen Jerusalemiin kuninkaallisessa kulkueessa aasilla ratsastaen. Siinäkin valmistettiin tietä. Ehkä Jerusalemin ihmiset olivat kuulleet Johanneksen julistuksen ja muistivat sen. Nyt toteutuisi se, mitä Johannes oli ennustanut. Johannes itse ei tätä enää ollut näkemässä. Johanneksen elämä oli päättynyt vankityrmässä teloitukseen ihmisten turhamaisuuden ja pahantahtoisuuden takia.

Kun Johannes ensimmäisen kerran näki Jeesuksen omin silmin, hän Pyhän hengen valaisemana sanoo elämänsä tärkeimmän lauseen: ” Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”  Johannes saa ihaillen ja iloiten seurata Jeesuksen toimintaa, tekoja ja opetuksia. Johanneksen elämä päättyi marttyyrina. Jotenkin hänen kohtalonsa ennakoi Jeesuksen kohtaloa. Jumalan totuutta ei kestetty. Mutta Jeesuksen kohtalossa täyttyi salatulla tavalla Johanneksen ennustus; ”Jumalan Karitsa”. Jeesus olisi se uhrikaritsa, joka kantaa maailman synnin, ottaa pois syntimme, ottaa pois kadotustuomion yltämme. Johanneksen sanat toteutuivat.

Itsestään Johannes sanoo muuta. Hän sanoo väistyvänsä maailman Vapahtaja tieltä; hän on vain tien valmistaja. Johanneksen oma, itseä koskeva profetia oli, että Jeesuksen on tultava suuremmaksi, hänen itsensä pienemmäksi. Kun Johannes sai nähdä Jeesuksen ja ymmärtää Jumalan pelastuksen olevan toteutumassa, hän iloitsee ja antaa kunnian sille kelle se kuuluu.

Johannes uskoi, mutta myös kyseli ja kipuili oman kutsumuksensa kanssa. Vankilasta hän elämänsä lopulta vielä kyselee, onko, onhan, Jeesus se luvattu Messias.

Johannes saa vastauksen. Pelastuksen täyttymys on Jeesuksen toiminnassa: ” Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan evankeliumi.” Jeesuksen toiminnassa tämä tuli todeksi ja kaikki tuo ennakoi taivaan juhlan todellisuutta, sitä mistä synti ja vajavaisuus puuttuvat ja missä on yhteinen ilo ja Jumalan ylistys. Johannes sai vastauksen ja varmaan vankityrmässäänkin iloitsi.

Jeesuksen tulee tulla suuremmaksi ja itseni pienemmäksi. Näin Johannes opettaa myös meitä. Ihmisinä meitä vaivaa itsekeskeisyys ja itsen korottaminen. Jos ei Jumalan rinnalle, niin ainakin lähimmäisten yläpuolelle. Johanneksen asenteessa on opittavaa. Nöyrä kuuliaisuus Jumalan tahdolle. Oman kutsumuksen täyttäminen. Mikä se oma paikkani maailmassa, yhteiskunnassa, kodissa, seurakunnassa sitten onkin.

Ja samalla ajan odotus ja toivo. Usko ja toivo suuntautuu Jeesukseen. Johanneksen tavoin odotamme Jumalan pelastustekojen täyttymistä ja saamme nähdä, että meillä on Jeesus Vapahtaja.