Uutislistaukseen

Saarna 25.4.21 Kappelikirkossa, Jumalan kansan koti-ikävä

Joh. 14:1–7

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
    ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen.”
    Tuomas sanoi hänelle: ”Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?” Jeesus vastasi: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet.”

Tälle pyhälle on annettu aiheeksi ”Jumalan kansan koti-ikävä”. Latinaksi: jubilate! Juhlikaa! Seurakunta saa juhlia mestarinsa ylösnousemusta ja valmistautua uuteen elämään taivaassa. Sinne Jeesus on edeltämme mennyt. Näkymättömän maailman todellisuus tulee näkyväksi tässä ja nyt. Tähän liittyi myös vastausmusiikkina laulamani Rukoilevaisten virsi: elämä ja elämä. Iankaikkinen elämä alkaa jo täällä maan päällä.

5. Mooseksen kirjan mukaan Israelin kansa sai valittavaksi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. ”Valitkaa siis elämä, että te ja teidän jälkeläisenne saisitte elää!” Miten vahva sana: valitkaa siis elämä. Ja vielä lisänä: rakastakaa Herraa Jumalaanne, totelkaa häntä ja pysykää hänelle uskollisena. Silloin saatte elää ja aina asua siinä maassa, josta hän valalla vannoen antoi lupauksen teidän esi-isillenne Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille”. Valitulle kansalle oli luvattu siunaus, jos he pysyvät Jumalan heidän kanssaan tekemässä liitossa. Olen kuullut rukoilevaissaarnaajien toistamana: missä on vähän rukousta, siellä on vähän siunausta. Missä on paljon rukousta, siellä on paljon siunausta. Ja missä ei ole ollenkaan rukousta, ei ole lainkaan siunausta.

Me uuden liiton kansa, kristityt, olemme yhtä lailla Jumalan siunauksesta täysin riippuvaisia. Tämän pyhän aiheessa korostuu näkymättömän Jumalan valtakunnan tulo näkyväksi monin tavoin. Jeesus sanoin menevänsä valmistamaan sijaa, ja tulevansa noutamaan omansa luokseen tunnettua tietä. Tuomas ehätti epäilemään, etteivät seuraajat tiedä, minne Jeesus on menossa eikä näinmuodoin voi tuntea tietä. Jeesus vakuuttaa: ”Minä olen tie, totuus, ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luokse muuta kuin minun kauttani.” Ehkä emme tiedä sitä millaista taivaassa on. Mutta tiedämme toki, että Jeesus on se tie, joka sinne johtaa. 

Keskeistä kristinuskossa on se, että pysymme oikealla tiellä, Jeesus –tiellä. Meitä on tällä tiellä monenlaista tallaajaa: on hurskasta ja syntistä, konservatiivista ja liberaalimpaa, omasta uskosta melua pitävää ja hiljaisesti vakaumuksensa kantavaa. Kuulin Jeesus –tietä verrattavan liukuhihnaan, vaikkapa lentokentällä. Voit kulkea hihnaa hiljaa tai juosten, voit myös seistä paikallasi, ja se kuljettaa sinua eteenpäin. Villit lapset kokeileva juosta hihnaa väärään suuntaan ja roikkua kaiteissa. Yhtä kaikki, jos pysyt oikealla tiellä, on tyyli vapaa. Kristittyjä ei tunnisteta siitä, että he ajattelivat samalla tavalla. Heidät voi tunnistaa siitä, että he seuraavat Herraansa, ylösnoussutta Kristusta.

Kristinuskoa on moneen otteeseen haluttu muokata järkeenkäyväksi järjestelmäksi, jonka hyödyllisyyttä voidaan monin tavoin perustella. Varhaisin uskontunnustus oli varsin lyhyt ja ytimekäs: Kyrios Xhristos! Kristus on Herra. Jeesus on Herra. Mestarimme Jeesus on oikea kaltaisemme ihminen, veljemme. Mutta samalla hän on Herra, Jumala, kaikkivaltiaan Jumalan toinen persoona. Tämän salaisuuden varaan kätkeytyy paljon viisautta. Ristinmerkin tekemisessä liitämme kolme sormea yhteen (tehkää mukanani) ja muistamme, että Jumala ilmoittaa itsensä Luojana, Syntien sovittajan Jeesuksena ja Jeesuksesta muistuttavana Pyhänä Henkenä. Kaksi kouran pohjaan jäävää sormea taas muistuttavat siitä, että Jeesus oli yhtä aikaa sekä ihminen että Jumala. Erottamatta ja sekoittamatta. Tämä Jeesuksen persoonan sekä inhimillisyyden, että jumaluuden puolelle asettuminen kertoo paljon kristinuskon sydänäänistä. Kysymys on siitä, millä tavoin kaikkivaltias Luoja on läsnä luomakuntansa arkitodellisuudessa.

Jeesus on ansainnut meille sovinnon Jumalan kanssa. Siksi hänen kauttaan kulkee tie taivaaseen. Mutta taivas ei ole jotain muualla tai tämän jälkeen olevaa. Taivas, näkymätön todellisuus on tässä ja nyt jo olemassa. Siksi kristillinen seurakunta voi iloita mestarinsa voitosta jokaisena päivä. Siksi seurakunnassa voidaan kokea yhteyttä sisarten ja veljien kanssa ehtoolliselle asettuessa. Siksi seurakunnassa koetaan yhteyttä yli kieli, - kulttuuri- ja aikarajojen kaikkien Kristuksessa pyhien kanssa. Siksi koemme yhteyttä myös edesmenneiden rakkaidemme kanssa. He ovat tänäänkin täällä näkymättömässä hengellisen elämän todellisuudessa kanssamme. He rukoilevat puolestamme, niin kuin rukoilee mestarimmekin. Ja meidät on kutsuttu samaan Isän kotiin, jonne pääsyä emme voi ansaita. Sen voimme vain uskossa omistaa.

​​​​​​​

Mon Apr 26 10:14:00 EEST 2021