Suomen sisällissodassa kuolleiden määrä Valkeakoskella

8.10.2018 11.37

Valkeakosken hautausmaalle on pystytetty vuoden 1918 sisällissodassa surmansa saaneiden muistokivi. Sisällissodassa v. 1918 sai surmansa suuri joukko Valkeakosken ja Sääksmäen asukkaita. Paikkakunnalla ei ole yleisessä tiedossa ollut, että hautausmaan muistomerkin luo on haudattu sisällissodan vainajia. Siksi syntyi ajatus asettaa paikalle muistolaatta, jossa asia mainitaan. Sisällissodan 100-vuotismuistoa ja sodan uhreja halutaan tällä tavalla muistaa ja kunnioittaa.  Muistokiven laatassa  mainitaan paikalle vuonna 1946 siirretyn sisällissodan vainajia. Laatassa on myös muistutuksena sisällissodan kokonaisuhrien arvioitu määrä, 450 paikkakuntalaista.  

Suuri määrä paikkakuntalaisia osallistui sotatoimiin, vaikka paikkakunnalla ei varsinaisia sodan taisteluita ollutkaan. Sodan taisteluissa, jälkiselvittelyissä  ja vankileireillä menehtyneitä oli arviolta 450 henkeä. Valkeakoskella sisällissodan taisteluissa ja heti sodan päätyttyä huhti- ja toukokuussa 1918 kuolleita ja teloitettuja haudattiin kaupunkialueella kolmeen paikaan, puretun Tietolan koulun alueelle Niementien varteen työväenyhdistyksen silloisen Paviljongin mäelle ja Palmurinteen vanhainkodin lähelle joukkohautoihin. Siihen aikaan ainoa virallinen hautausmaa oli Sääksmäellä. Sinne haudattiin valkoisia vainajia ja myös joitakin  punaisten puolella kuolleita. Molempien hautoja ja muistomerkkejä on Sääksmäen hautausmaalla yhä olemassa.

Vuonna 1946 Valkeakosken hautausmaalle pystytettiin punaisten muistomerkki. Samassa yhteydessä siirrettiin vuoden 1918 joukkohaudoista vainajat uuden muistomerkin edustalle. Muistomerkki on siis myös hautapaikka. Valitettavasti ei ole tiedossa kuinka monta vainajaa uuteen paikkaan siirrettiin. Joukkohautoihin ja Paviljonginmäkeen haudatuista kyllä monien nimet ovat olleet tiedossa.

Sisällissodassa sai surmansa koko maassa n. 37 000 henkeä. Silloin Valkeakoskea ei ollut oma kuntana tai seurakuntana olemassa; kaikki olivat sääksmäkeläisiä. On todettu, että jos Valkeakoski olisi ollut oma kuntansa, olisi 1918 valkeakoskelaisia kuollut suhteellisesti eniten koko maassa.

Internetistä on löydettävissä ”Suomen sotasurmat”-tiedosto. Siihen on pyritty kokoamaan mahdollisimman kattavat tiedot eri sodissa kuolleista. Sotasurmatiedoston mukaan sääksmäkeläisiä kuoli sisällissodassa 458. Tiedostossa on kuitenkin kaksi, jotka eivät oikeasti kuolleet, vaikka niin oli luultu ja yksi epävarma tapaus. Samoin tilastossa on yksi vajavaisin henkilötiedoin merkitty henkilö, joka oikeasti löytyy tiedostosta tamperelaisena kuolleena. Tilastossa on mukana lisäksi kolme sisällissodan jälkeen Itä-Karjalan sotaretkillä kuollutta. Osa sotasurmatiedoston lähdetiedoista on puutteellisia. Aikanaan v. 1919  SDP:n kokoamissa sotauhrien tiedoissa on ollut epätarkkuuksia. Parikymmentä henkeä jää tunnistamattomiksi. Ehkä he olivat naapuripitäjissä kirjoilla olleita . Kadonneiksi nimetyistä nuorista miehistä osa lienee sotatoimiin kyllästyneinä kotiin lähteneitä. Sisällissotaan moni lähti vastentahtoisesti ja jätti leikin sikseen.

Sääksmäen seurakunnan v. 1918 rippikirjasta, aikansa virallisesta väestörekisteristä, löytyy lisäksi muutama sodan uhri, joita ei ole sotasurmatilastossa. Kolme todennäköistä ja kolme epävarmempaa .  Näiden kuolintapa on jäänyt epävarmaksi. Joidenkin kohdalla lukee vain ”Kuoli” ja päiväys. Kuolivatko luonnollisesti vai sodan seurauksena?

Kirkonkirjatietojen pohjalta voi päätellä sisällissodassa kuolleiden määräksi 414  Sääksmäellä kirjoilla ollutta tai asunutta. Sotasurmatiedostossa on näiden lisäksi 35, jotka ilmeisesti ovat olleet Valkeakosken punakaartissa. Olivatko Sääksmäellä/Valkeakoskella asuneita, mutta ei kirjoilla olleita? Sekavana aikana ei kirkonkirjoja säntillisesti siirretty uudelle paikakunnalle. Jossakin vaiheessa vankileiritiedoissa tai kuolintiedoissa nämäkin henkilöt määriteltiin sääksmäkeläisiksi. Yhteenvetona voi todeta, että näyttää mahdottomalta määritellä täsmällistä lukua, kuinka monta sääksmäkeläistä/valkeakoskelaista sai surmansan sisällissodassa.  Valkeakosken hautausmaan muistolaattaan on merkitty arviona 450.  

”Suomen sotasurmat” –tiedoston mukaan Sääksmäen/Valkeakosken 450 sisällissodan uhrista n. 108 kuoli taistelutilanteissa ( n. 20 valkoista, loput punaisia ),  n. 130 teloitettiin tai murhattiin ( n. 30 valkoisia , loput punaisia, jotka teloitettu taistelutilanteen jälkeen ja vangiksi jääneinä huhti- ja toukokuussa 1918 ) ja n. 180 on kuollut vankileirillä nälkään ja sairausepidemioihin. Kesän 1918 vankileirit olivat kaaos. Vangeiksi jäi 80000 henkeä, eikä heistä kyetty huolehtimaan kunnolla; ei kai haluttukaan. Syksyllä 1918 vankileirikurjuuteen ja lähestyvään talveen havahduttiin ja vankeja alettiin vapauttaa suuria määriä. Espanjantauti, lavantauti, toisintokuume ja myös isorokko olivat yhdessä nälän kanssa vankileirien kuolinsyitä. Vuoden 1919 puolella kuoli vielä yksi sääksmäkeläinen vankileirillä. Yksitoista sairauden heikentämää kuoli vielä vankeudesta vapauduttuaan.

Suurimpia teloituspäiviä olivat seuraavat: 24.4 punaiset teloittivat Metsäkansassa 22 vangitsemaansa siviilimiestä. Huhti-toukokuun vaihteessa Hauhon ja Tuuloksen alueella sai surmansa nelisenkymmentä.  Sotatoimien päätyttyä valkoiset teloittivat pikaoikeuden päätöksellä punavankeja  Valkeakoskella 28.4 kuusi, 2.-3.5 kymmenkunta, 19.5 kuusitoista. Hämeenlinnassa teloitettiin 3.6.1918 n.30 sääksmäkeläistä.

Paikakuntalaisista sisällissodan uhreista naisia oli 44, pääosin nuoria tehtaantyttöjä. Nuorin sodan uhreista oli 14-vuotias poika. Vuonna 1900 syntyneitä kuoli 20, vuonna 1901 syntyneitä 12, vuonna 1902 syntyneitä 8 ja vuonna 1903 syntyneitä 4. Sodan seurauksena jäi paljon leskiä ja n. 300 orpolasta.

Valkeakosken Paviljonginmäkeen haudattiin kaatuneita ja teloitettuja kirkonkirjatietojen mukaan 28; todennäköisesti enemmänkin. Todennäköisesti 19.5 teloitetut 30 haudattiin Palmunmäkeen.  Näiden n. 60 vainajan osalta voi kohtuullisella todennäköisyydellä olettaa  hautapaikan olevan nykyisen muistomerkin luona.

Suomalainen yhteiskunta palautui joiltakin osin sodasta yllättävän nopeasti. 1919 eduskuntaan valittiin jo suuri määrä sosialidemokraattien edustajia. Kansaa pyrittiin yhdistämään. Monenlaiset sielunhaavat silti jäivät jäljelle. Ehkäpä nyt sadan vuoden kuluttua voimme tarkastella historian tapahtumia sellaisina kuin ne olivat, tarvitsematta puolustella tai syytellä ketään. Samalla on syytä tunnustaa inhimillinen raadollisuus. Samanlaisia sotia käydään maailmassa monella puolella yhä tänäänkin.

Juha Valkama

johtava kappalainen

« Uutislistaukseen