Saarna laskiaissunnuntaina 3.3.2019 Sääksmäen kirkossa

Jes.58:1-9, 1.Kor.13, Luuk. 18:31-43

Laskiaissunnuntain otsikoksi on annettu ” Jumalan rakkauden uhritie”.  Tänään Raamatuntekstit korostavat Jumalan armoa ja rakkautta meitä ihmisiä kohtaan ja miten Jumalan rakkaus meitä kohtaan vaikuttaa meidän elämässämme. Jumalan armon pitäisi synnyttää meissä armollisuutta .  Korinttilaiskirjeen tuttu rakkauden ylistys ” Rakkaus on pitkämielinen, lempeä, ei kersku, ei kadehdi jne.” Tuollaista mielenlaatua Jumalan rakkaus saa aikaan. Jumalan rakkaudella meitä kohtaan on tällainen voima. Paavali kirjoitti Jumalan rakkauden suorastaan vaativan meitä elämään sen mukaisesti, viemään eteenpäin sanomaa Jeesuksesta ja elämään rakkauden mukaista elämää. Galatalaisille Paavali kirjoitti Hengen hedelmistä, joita Jumala saa meissä aikaan. Kristityn elämässä vahvistuu rakkaus, ilo, rauha , kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä. Jumalan Pyhän hengen vaikutuksesta nämä vahvistuvat meidän elämässämme, vaikka me itse näitä helposti vastustelemme. Koska uskonelämän hedelmät ovat Jumalan tekoa eikä omaamme, ne vahvistuvat meistä riippumatta. Se on Jumalan ihmettä ja hyvyyttä.

Tänään Raamatuntekstit puhuvat meille siis Jumalan armosta ja rakkaudesta. Vanhan testamentin teksti on Jesajan paastoteksti. Oikea paasto ei olekaan jotakin oman hurskauden kehittämistä tai esittelenistä. Oikea paasto ei keskitykään omaan itseen, vaan Jumalaan ja lähimmäiseen. Oikea kristillinen paasto on rukousta ja itsetutkistelua. Se ei ole laihduttamista tai terveyspaastoa, vaikka sellaisesta sinänsä voi olla monelle hyötyä. Kristillinen paasto ei ajattele omaa hyötymistä. Paaston ajatus on katumus. Katselemme Kristusta, joka kulki Golgatan tien meidän tähtemme ja meidän puolestamme. Jesajan tekstissä ja vaikkapa Uudessa testamentissa Jaakobin kirjeessä on kehotus suunnata paasto ja Jumalan palveleminen lähimmäiseen: Jaakob kirjoitti: ”Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” Katse lähimmäiseen ja samalla kehotus elää herkällä mielellä Jumalan edessä. Eräs nuori pappi sanoi mieleen painuneet sanat:” Paastonaikana meidän olisi syytä ajatella niitä, joiden koko elämä on paastoamista.”

Evankeliumitekstissä on kaksi osaa, mutta vain yksi suuri sanoma. Ensin Jeesus kertoo lähimmille oppilailleen tulevasta kärsimyksestään. Nyt hän lähtee viimeiselle matkalleen kohti Jerusalemia, jossa odottaa Ihmisen pojan kärsimys: ”Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.”  Tämä jää oppilaille vielä epäselväksi. Mitä Jeesus mahtaa tarkoittaa? Jeesus puhuu peitellysti. Toisessa evankeliumissa todetaan tässä yhteydessä opetuslasten olleen ymmällä ja muiden ihmisten peloissaan. Jeesuksen sanat kuulostivat kauheilta. Siinä ensimmäinen osio, joka sekin kuvaa Jumalan armoa ja rakkautta, tosin vielä salatusti. Vasta ristin ja ylösnousemuksen jälkeen Jumalan armon salaisuus paljastuu opetuslapsille. Tämä oli Jumalan tarkoittama tie Jeesukselle. Tässä toteutui Jumalan iankaikkinen pelastussuunnitelma ihmiskunnalle. Johannes 3:16, ehkä tutuin raamatunjae, kertoo tämän:” Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että hän antoi ainoa Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Koko Jeesuksen elämä kaikkineen oli Jumalan suuri suunnitelma meidän armahtamiseksemme. Jumala hyvyydessään lähestyy meitä, tulee itse Vapahtajaksemme. Ja millä tavalla tämä tapahtuu. Jeesus tulee ihmiseksi, jakaa ihmisen osan, kohtaa jokaisen, on kiinnostunut jokaisesta, kutsuu jokaisen yhteyteensä. Usko onkin yhteyttä Jeesukseen ja hänen hyvyytensä vastaanottamista.

Jo siinä on Jumalan suuri pelastussuunnitelma, että hän lähetti Jeesuksen maailmaan. Ja pelastussuunnitelman suuri ratkaiseva vaihe käynnistyy, kun Jeesus lähtee viimeiselle matkalleen kohti Jerusalemia ja pelastajan tehtävänsä täyttymystä.

Voisi ajatella, että Jeesuksen tie olisi tästä eteenpäin jonkinlainen koko maailmaa syleilevä suuri matka kohti maailmanhistorian suurinta asiaa, Jumalan armon ja rakkauden täyttymystä. Jäämmekö siis tätä ihailemaan?

Mutta mikä onkaan evankeliumitekstimme toinen osa! Jeesus kulkee Jerikon kaupungin läpi. Ja siellä sokea kerjäläinen maantienojassa huutaa hänelle: ”Jeesus Daavidin Poika , armahda minua!”  On kyse koko maailman pelastuksesta, mutta millä tavalla Jumalan armo ja rakkaus  tuleekaan esille. Tavallisen ihmisen huuto kuullaan. Heikoimman huuto kuullaan. Suuren viimeisen matkansakin varrella Jeesuksella riittää rakkautta ja kiinnostusta yksittäisen ihmisen hädälle. Jeesus pysähtyy sokea kerjäläisen luo, kaikessa rauhassa kyselee hänen tuntojaan. Kysyypä vielä hänen syvintä hätäänsä, syvintä tarvettaan. ” Mitä tahdot minun sinulle tekevän?” Sokea sanoa suurimman asiansa: ”Herra, anna minulle näköni!” Jeesus parantaa sokean.  

Jumalan suuri koko maailman pelastussuunnitelma on täyttymässä ja se täyttyykin ensimmäisenä Jerikon kerjäläisen kohdalla. Ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Jerikon kerjäläisen avunhuutoja oli koetettu vaimentaa, mutta Jeesus avunhuudot kuulee ja auttaa. Jeesuksella on aikaa ja kiinnostusta sokealle kerjäläiselle.

Jos maailmassamme suuret johtajat tekevät päätöksiä, siinä ei tavallista maan hiljaista kuulla. Suurimmissa asiayhteyksissä saattavat sadattuhannet ihmishenget olla merkityksettömiä. Sodissa uhrataan satojatuhansia jonkin oletetun suuremman tavoitteen saavuttamiseksi. Yksittäisellä ihmisellä ei ole merkitystä. Jumalan toimintatapa on toinen. Hän rakastaa jokaista. Hänellä on aikaa ja kiinnostusta jokaista varten. Parhaiten tämän näemme Jeesuksen elämässä ja toiminnassa. Koko Vapahtajantehtävän suuri pääasia on lähellä edessäpäin, mutta se ei estä pysähtymistä Jerikon kerjäläisen luo. Jumalan armo tällainen. Koko Maailman pelastus on samalla kertaa yksittäisen ihmisen pelastus. Jeesuksen viimeinen suuri matka kohti Jerusalemia ja ristiä on täynnä Jumalan armoa. Ja Jumalan armo ei  kulje avunpyytäjän ohi. Tätä on Jumalan rakkauden uhritie.

Kerjäläinen Jerikon maantienojassa on yksi kauneimmista Jumalan armon kuvauksista Raamatussa. Toinen voisi olla tuhlaajapoika tai ristin ryöväri. Kolmantena voisimme olla me, kuka tahansa meistä. Jumalan armo Kristuksessa ulottuu meihin asti. Minun rukoukseni kuullaan, asioistani ollaan kiinnostuneita. Jeesus on yhä sama, kuin Jerikon pölyn ja hälyn keskellä evankeliumissa.

Joskus keksin nimittää Jerikon kerjäläistä yhdeksi parhaaksi ystäväkseni Raamatussa. Hänen avunpyyntönsä on jotenkin hyvin aito , inhimillinen ja oikea. Hän tunnistaa Jeesuksen auttajakseen. Hän tunnistaa Jeesuksen oikein. Hänellä on oikea uskon asenne, huuto Jeesuksen puoleen. Jeesus on Daavidin poika, Messias eli Kristus ja maailman Vapahtaja. Sokea sai näkönsä ja lähti seuraamaan Jeesusta iloiten ja Jumalaa ylistäen. Siinä meille kerjäläisen saarna meille opeteltavaksi.  Taitaa Jerikon kerjäläisen saarna puhutella enemmän kuin moni papin saarna.